Kuukausi: syyskuu 2014

Alle puolen sentin pituiset, sirot ja läpikuultavakuoriset pikkukotilot Haminan edustan merialueelta ovat kuluneen vuoden aikana herättäneet ihmetystä ja kansainvälistäkin kiinnostusta. Kyseessä on aiemmin havaitsematon laji, joka on todennäköisesti kulkeutunut meille muualta. Uusi kotilo lienee siis vieraslaji, joka on siirtynyt alueelle mahdollisesti meriliikenteen mukana. Kotilot löytyivät EU-ENPI –rahoitteisen suomalais-venäläisen TOPCONS-hankkeen kenttätutkimuksissa sekä Metsähallituksen Luontopalveluiden sukeltajien ottamista kovien pohjien näytteistä että tutkimusalus Muikulta otetuista näytteistä. Kotiloita havaittiin muutaman metrin syvyydeltä aina 10 metrin syvyyteen asti. TOPCONS-hankkeen työ täydentää osaltaan laajempaa Suomessa tehtävää vedenalaisen meriluonnon biologisen monimuotoisuuden kartoitustyötä (VELMU-ohjelma).

Lajille ei kuitenkaan ole löytynyt geneettisten tutkimusten eikä kansainvälisten merikotiloasiantuntijoiden morfologisten tarkastelujen jälkeenkään vastaavuutta minkään tunnetun lajin kanssa. Nyt löydetty kotilolaji on siis mahdollisesti myös tieteelle uusi. Kotilo kuuluu heimoon nimeltä Murchisonellidae, jota tavataan kaikkialla maailman valtamerillä. Muutamaa lähilajia tavataan Euroopastakin. Lähimmät yksittäiset havainnot kyseiseen heimoon kuuluvista lajeista ovat eteläiseltä Itämereltä Tanskan salmien alueelta. Kotilon alkuperä on vielä epäselvä, mutta saattaa olla, että se on murtovesiympäristöstä kotoisin, sillä sen esiintymisalueella Haminan edustalla suolapitoisuus on vain noin neljä promillea. Kotiloita ei ole toistaiseksi löytynyt vastaavista elinympäristöistä lännempää Suomenlahdelta tai muualta rannikoltamme. Haminan edustalla havaittiin useita kymmeniä kotiloita ja tiheydet yltävät jopa 500 yksilöön neliömetrillä.

Uuden kotilon lajinkuvaus on tekeillä Tukholman luonnonhistoriallisessa museossa, mutta se vienee vielä jonkin aikaa. Kotilon määrittämiseen on osallistunut asiantuntijoita myös Japanista, Uudesta-Seelannista, Chilestä, Venäjältä ja Ukrainasta, joista löytyy kyseisen kotiloryhmän asiantuntemusta.

Kuva: Katriina Könönen/Metsähallitus