Merenkulku on pitkälti kansainvälisen merenkulun liiton, IMO:n, säätelemää. Nykyinen lainsäädäntö on kankea, eikä se sovellu monisyisen ja nopeatempoisen alan säätelemiseen ja valvontaan.”Yhteiskuntavastuullisuus voi tuoda joustavuutta merenkulun hallinnointiin. Se myös luo yrityksille taloudellisia kannustimia turvallisuuden parantamiseksi ja ympäristöystävällisten käytäntöjen kehittämiseksi”, kertoo Tuuli Parviainen, Helsingin yliopiston tutkija Meriturvallisuuden ja meriliikenteen tutkimuskeskuksessa.
Parviaisen, Annukka Lehikoisen, Sakari Kuikan ja Päivi Haapasaaren tutkimus How can stakeholders promote environmental and social responsibility in the shipping industry etsii tapoja parantaa merenkulun vastuullisuutta.
Tarvitaan laajaa yhteistyötä – tutkijat, kuluttajat ja järjestöt mukaan vaikuttamaan
Tutkimus esittää uusia tapoja merenkulun vastuullisuuden parantamiseksi. Vaikka merenkulku on perinteisesti nähty business-to-business alana, niin myös alan ulkopuoliset toimijat (kuten media, kansalaisjärjestöt, kuluttajat ja tutkijat) voivat vaatia laivayhtiöiltä vastuullisempaa toimintaa.
Tutkijat korostavat, että vaikka yksittäisillä tahoilla onkin usein vähän valtaa suhteessa laivayhtiöihin, niin eri sidosryhmien väliset liittoutumat voivat tehokkaasti painostaa merenkulun alan toimijoita. Kaupallisten ja ei-kaupallisten tahojen yhteistyö on erityisen tehokasta. Kansalaisjärjestöt, kuluttajat ja laivayhtiöiden työntekijät voivat yhdessä vaikutusvaltaisten rahoittajien, vakuutusyhtiöiden tai viranomaisten kanssa vaikuttaa vastuullisten käytäntöjen kehittämiseen ja noudattamiseen.
Yhteistyö voi kiinnittää huomiota niin uuden teknologian kehittämiseen kuin myös tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten avoimuuteen, työolosuhteisiin, tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Parhaimmillaan monen eri tahon painostus voi vaikuttaa lainsäädäntöön ja lakiuudistuksiin.
Vastuullisuussertifikaateista apua luokitteluun
Merenkulku on liiketoimintaa. On löydettävä uusia tapoja tehdä vastuullisesta toiminnasta kaupallisesti kiinnostavampaa. Lainsäädännön ja viranomaistyön rinnalle on kehitettävä tapa luokitella toimijoita ja toimintatapoja. On tärkeää myös, että luokitteluun kehiteltävät vastuullisuussertifikaatit tunnetaan alan ulkopuolellakin. Tehokkaan yritysvastuun ulottaminen merenkulkuun edellyttääkin laajaa julkista keskustelua, sidosryhmien osallistamista ja poliittista tukea.
Tuuli Parviaisen, Annukka Lehikoisen, Sakari Kuikan ja Päivi Haapasaaren tutkimus on julkaistu kansainvälisessä WMU Journal of Maritime Affairs -tiedejulkaisusarjassa.
