Vuosi: 2020
Mahdolliset rahtivirrat ja -reitit Saimaan ja Volgan-Itämeren alueen sisävesiväylillä
Saimaan kanava on ollut toiminnassa jo 164 vuotta. Suurimmat tavaravirrat Saimaan alueelle tulevat nykyään Venäjältä, joka onkin alueen suurin kauppakumppani. Seuraavaksi suurimmat ja tärkeimmät kauppakumppanit ovat Alankomaat, Viro, Saksa ja Latvia, joista kaikilla on aktiivista liikennöintiä ja kauppaa Saimaan alueella. Rahtia kuljetetaan Saimaalta jopa Ranskaan ja Iso-Britanniaan saakka. Saimaan kanavalla ei ole ympärivuorista liikennöintiä, joten sen rahtiluvut eivät ole vertailukelpoisia merisatamien lukujen kanssa.
Venäjän sisävesiliikenneverkko on merkittävä, ja erityisesti verkon kaakkoisosat ovat Suomelle tärkeitä. Venäjän sisävesiväyläjärjestelmän kautta kulkee vuosittain 120 miljoonaa tonnia rahtia, ja sen sisävesiliikenneverkossa on 131 sisävesisatamaa. Vertailun vuoksi Suomen kokonaisrahtimäärä on noin 100 miljoonaa tonnia.
Admiral Makarov State University of Maritime and Inland Shipping -korkeakoulu on toteuttanut INFUTURE-projektin puitteissa tutkimuksen sisävesiliikenteestä ja Venäjän ja Suomen välisistä rahtivirroista. Tehdyn analyysin perusteella havaittiin uusia mahdollisuuksia.
Sisävesikalusto
Sisävesillä parhaillaan liikennöivä kalusto on erittäin vanhaa, joten uusille aluksille on tarvetta. INFUTURE-projekti on paneutunut myös tähän ongelmaan, ja uuteen Saimaan kanavaan sopivat uudet alustyypit ovat suunnittelun alla. Volgo-DonMax-aluksille (maksimipituus 141,0 m, maksimileveys 16,98 m) on edelleen suuri tarve. Venäläinen Marine Engineering Bureau aikoo rakentaa meri-/jokialuksia kuivarahtaukseen. Tilauskanta on yhteensä 60 alusta, joista 27 on jo toimitettu, 22 on rakennusvaiheessa ja loput 11 ovat varalle. Suurin osa jo toimitetuista aluksista on moderneja meri-/jokialuksia. Lisäksi rakenteilla on kaksi proomuhinaajaa. Valitettavasti nämä alukset ovat liian suuria operoidakseen Saimaan kanavalla sen sulkujen pidentämisen jälkeenkin.
Sisävesiväyläjärjestelmän kehittäminen
Toinen merkittävä asia on Suomen hallituksen myöntämä 100 miljoonan euron investointi Saimaan kanavan sulkujen pidentämiseen. Pidentämisen ansiosta suuremmat alukset pystyvät kulkemaan Saimaan kanavan läpi suuremmilla rahtivolyymeilla. Venäjällä on myös tarpeen kehittää sisävesiväyläjärjestelmää. Euroopan puoleisen Venäjän sisävesiväylien taattu syvyys on 3,6 metriä, mutta järjestelmässä on silti on kohtia, joissa syvyys on tätä matalampi. Venäjän hallitus aikoo investoida sisävesijärjestelmään, jotta 3,6 metrin syvyys voidaan taata kaikkialla verkostossa. Rahtikuljetuksia on tarpeen siirtää maanteiltä ja rautateiltä sisävesiväylille.
Venäjän strategia sisämaan kehitykselle on uudenaikaistaa ja laajentaa maan vesiväyläinfrastruktuuria vuoteen 2024 mennessä. Suunnitelmaan kuuluu:
• Kasvattaa kotimaisten merisatamien kapasiteettia kolmanneksella
• Kasvattaa sisävesiväylien kapasiteettia
• Kehittää Koillisväylää
• Kehittää ammatillista opetusta ja koulutusta
Saimaan uusilla rahtivirroilla ja -reiteillä on erittäin suuri merkitys Venäjälle, mukaan lukien toiminnalla rahtikuljetusten siirtämisestä maanteiltä ja rautateiltä meri-/jokialuksille. Sisäsatamien kehittäminen molemmissa maissa ja niiden laajempi yhteys kaupankäyntiin tulee edistämään usein tavoin paikallista kehitystä, kuten esimerkiksi teollista ja sosiaalista kehitystä. Saimaan alueen infrastruktuurin kehitys edistää vanhan kaluston korvaamista uusilla aluksilla. Navigointikauden rajoitukset Saimaalla ja Volgan-Itämeren alueella estää myös osaltaan Suomen ja Venäjän välistä sujuvaa vesiliikennöintiä.
Sääntöjen ja menetelmien yhtenäistäminen
Suomen (EU) ja Venäjän sisävesiliikennettä ja tulli-/rajamenetelmiä koskevassa lainsäädännössä on eroavaisuuksia. Nämä tarvitsisivat yhdenmukaistamista, jotta Saimaan kanavan kulkutehokkuutta voitaisiin kehittää. Venäjän suunnitelmien mukaan vesiliikenteen tarkistuspiste tulisi sijaitsemaan aivan kanavan keskellä. Mikäli emme avaa keskustelua tulli- ja rajatarkastusten optimoinnista etukäteen, voi voimassa olevien säännösten myötä aiheutua ongelmia laivaukselle heti liikennöinnin alettua.
Volgan-Itämeren, Vienanmeren Onegan ja Saimaan alueen rahtimäärät
Saimaalle saapuvan ja Saimaalta lähtevän rahdin vuosittainen kokonaismäärä on noin miljoona tonnia, ja kotimainen rahti mukaanluettuna noin 2 miljoonaa tonnia vuodessa. Vertailun vuoksi Volgan-Itämeren alueella kuljetetaan vuosittain lähes 17 miljoonaa tonnia rahtia. Nykyään suurin osa Venäjältä Saimaalle saapuvasta rahdista on puutavaraa: raakapuuta ja haketta. Myös lannoitteita ja kemikaaleja sekä rautaromua, harkkorautaa/-metallia ja soraa voitaisiin kuljettaa tällä sisämaareitillä. Tärkeimmät alueet puuntuotannolle ovat Karjalan, Vologdan ja Leningradin alueet. Neva-Khagen on venäläinen varustamo, joka on operoinut rahtia Saimaalla jo useita vuosia.
Pilottimatka Saimaalta Tšerepovetsiin
INFUTURE-projektin puitteissa suunnitellaan pilottimatkaa Saimaalta Tšerepovetsiin Meriaura-yrityksen kanssa. Suomalaisten kumppaneiden tavoitteena on arvioida, millaista on navigoida omalla kalustolla Venäjän sisävesiväylillä. Tällä hetkellä etsimme sopivaa alusta, ja Volgo-Balt Administration on luvannut auttaa määrittämään aluksen oikean koon pilottiohjelmaa varten.
UPM on halukas osallistumaan INFUTURE-pilottiprojektiin tarjoamalla kuljetettavan rahdin. Yrityksille olisi paljon lisähyötyä siitä, että myös Suomen lipun alla seilaavat alukset pystyisivät kulkemaan Venäjän sisävesiväylillä. Tällä hetkellä puuta tuodaan maahan venäläisellä vetoisuudella, ja vetoisuuden lisääminen on tarpeen.
Tarve rahdin yhtenäistäjälle
INFUTURE-projektin puitteissa Saimaan alueen sidosryhmille toteutettiin asiakaskysely. Keskusteluissa nousi esiin ympäristöasiat, ja myös pk-yritysten roolia rahtikuljetuksissa korostettiin. Sisävesiväyliä voitaisiin käyttää myös joissakin kuljetushankkeissa. Tarvitaan luotettavia rahdin yhtenäistäjiä eli integraattoreita, joilla on kokemusta useista eri rahtityypeistä ja -ryhmistä Saimaan alueelta. He voisivat kehittää uusia liiketoimintamalleja, joilla palveltaisiin esimerkiksi pk-yritysten tarpeita. Tällä hetkellä Saimaalla ei ole lainkaan konttiliikennettä, ja Venäjän jokiväylilläkin vain vähän. Eurooppalaiset satamat kilpailevat kuljetusketjujen tehokkuudesta ja siitä, kuinka taata logistiikan sujuvuus ja tehdä koko ketjusta kilpailukykyinen. Saimaan uudet mittasuhteet ja uudet alukset mahdollistaisivat myös konttikuljetukset. Tätä mahdollisuutta on tutkittava lisää, sillä tällä hetkellä on jo olemassa erityistä kiinnostusta erikoiskontteihin.
Kustannustehokas, turvallinen ja nopea kuljetusreitti kiinnostaa sidosryhmiä
XAMK valmistelee analyyttistä simulaatiomallia, jolla voidaan simuloida navigointia Saimaalla suuremmilla aluksilla eri olosuhteissa. Samalla voidaan simuloida myös älylaitteiden käyttöä navigoinnissa. Matkan kestosta voidaan tehdä laskelmia visualisoimalla erilaisia tilanteita ja toistamalla niitä. Tuloksia analysoimalla voidaan kehittää uutta liiketoimintaa. Projektin puitteissa on ollut myös keskustelua ns. kauttakulkupisteestä (transshipment hub), joka palvelisi Suomen ja Venäjän välistä vesiliikennettä. Digitaaliset palvelut ovat tässä avainasemassa, sillä niiden kautta on mahdollista koota kokonaisia rahteja, varata aluksia ja rahtitilaa, saada reaaliaikaista tietoa väylistä ja satamista, nähdä kuljetusketjujen ja vaihtoehtoisten reittien kuvauksia ja saada selkeitä tarjouksia vesiväylien kilpailukyvystä.
Uudet liiketoimintamallit
Uusia liiketoimintamalleja ja uutta asennetta sisävesiliikennettä kohtaan tarvitaan. Voisiko kenties olla mahdollista luoda kannusteita, joilla tuettaisiin yrityksiä siirtämään rahtinsa sisävesiliikenteeseen, ja joilla kehitettäisiin koko jakeluketjua ympäristöystävällisemmäksi? Lappeenrannan Mustolan satama on Saimaan alueen suurin satama, ja vuosien saatossa se on palvellut kauttakulkusatamana. Mustolan logistiikkakeskuksen lisäksi Lappeenrannassa on matkustajasatama, pienvenesatama ja lentokenttä. Mustolassa on seitsemän laituria ja sen sijainti on ideaalinen: 10 km keskustasta ja 15 km valtakunnan rajalta. Mustola on myös merkittävä varastointialue. Saimaan kanava on lähellä ja siellä on hyvät rautatie- ja maantieyhteydet. Kuinka Lappeenrannan Mustolan Multimodal-logistiikkakeskusta voitaisiin kehittää lisää, ja erityisesti kuinka vesikuljetusmahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää paremmin? Kuinka teollisuuden ja kaupan alat saataisiin osallistettua? Kuinka koko kuljetusketjun kehitystä ja uusia palvelukonsepteja sekä markkinointiyhteistyötä ja tietojärjestelmiä voidaan hallita? Voisiko ”Port of Saimaa” olla vastaus tähän kaikkeen? Ajatus ”Port of Saimaasta” on muodostaa Saimaan alueen aktiivisista rahtisatamista yhtenäinen verkosto: Lappeenranta, Joensuu, Kuopio, Savonlinna, Imatra ja Varkaus. ”Port of Saimaa” esiteltäisiin asiakkaille ja markkinoille yhtenä suurena rahtisatamana. Mikäli ajatukselle löytyisi kaupallista kiinnostusta, pystyisimme ratkaisemaan suurimmat organisatoriset ja lainsäädännölliset ongelmat (mukaan lukien uuden rahdin hankkimisen) sekä seikat liittyen rahdin siirtämiseen maanteiltä ja rautateiltä vesiväylille.
Sidosryhmien ja hallintoviranomaisten välistä keskustelua ja yhteistyötapaamisia, kuten paneelikeskusteluja, tarvitaan.
Toimittanut:
Heli Koukkula-Texeira, Vesitieyhdistys ry
Tapahtumien keskustelijat:
Pekka Koskinen, Partner, Brave Logistics Oy
Anatoly Burkov, Admiral Makarov State University for Maritime and Inland Shipping
Esa Korhonen, UPM Metsä
Toomas Lybeck, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Hannu Lappalainen, Lappeenrannan Satama
Maksim A. Nevezhin, FGU Saimaa Canal
Andrei L. Yushchenko, Marine Freight Bureau
Anton A. Svechkarev, Neva-Hagen
Dmitry S. Neslukhov, Neva-Hagen
Tilaisuudet on pidetty Venäjällä 22.10.2020 ja Suomessa 26.10.2020.
Tekstin alkuperäinen julkaisu englanniksi: www.vesitiet.org/post/potential-cargo-flows-and-routing
Suomalaispoijujen asennus ja käytännön testauksen aloitus
Marraskuun 10. oli merkittävä päivä Admiral Makarov State University of Maritime and Inland Shipping (GUMRF) -korkeakoululle ja muille rajat ylittävän Future Potential of Inland Waterways (INFUTURE) -yhteishankkeen osallistujille.
Korkeakoulun ja FBU:n (Administratsiva Volgo-Balt) yhteistyön ansiosta ensimmäinen Meritaito Oy:n valmistama poiju asennettiin Nevan vesialueelle lähelle Pähkinälinnaa. Poijun asennus suoritettiin yksittäisenä käytännön kokeena osana projektin toista työkokonaisuutta ”Smooth inland navigation with advanced fairway technology”. Kokeen tavoitteena on varmistaa innovatiivisten poijujen toiminta ympärivuotisessa käytössä Luoteis-Venäjällä.
Jäätestaus toteutetaan Volga-Itämeren vesitiellä. Asennetussa poijussa on innovatiivinen rakenne, joka pitää sen pystysuorassa vesivirroista huolimatta. Lisäksi poijussa on kaksoisankkurikiinnitys. Tämän ansiosta poiju pysyy pystysuorassa joen virtauksesta ja jäätilanteesta huolimatta, sillä vaikka toinen kiinnitys rikkoutuisi, pitää toinen kiinnitys poijun paikallaan. Poijussa on myös säädeltävä valaisin, jonka näkyvyys on säädettävissä kahdesta viiteen mailiin. Yli 25 000 samanlaista poijua on käytössä Suomessa ympäri vuoden, eikä niitä poisteta vesistä talveksi. Tämä säästää merkittävästi navigointilaitteiden käytöstä vastaavien yritysten resursseja.
Poijun valmisteluun ja asennukseen osallistuivat Admiral Makarov State University of Maritime and Inland Shipping -korkeakoulun sisävesiliikenteen osaston johtaja Vladimir Karetnikov, GUMFR:n vesiliikenteen hallinnan dosentti Anatoli Burkov ja Meritaito Oy:n Venäjän edustaja Jevgeni Nabatov. Asennuksen suoritti Nevan ja Laatokan vesialueiden navigointiosasto ja FBU:n asennusryhmä pääinsinööri Sergei Rudykhin johdolla.
Poiju valmisteltiin ja asennettiin väylälle operatiiviseen sijaintiinsa asianmukaisesti ja ohjeiden osoittamalla tavalla.
Seuraavalla viikolla Laatokan alueelle asennetaan toinen poiju. Koe jatkuu, kunnes navigointikausi alkaa ensi vuonna.
Teksti
Vladimir Karetnikov
Admiral Makarov State University of Maritime and Inland Shipping
St. Petersburg, Russia
Vedenalaiset vapaamatkustajat: alusten pohjien puhdistus ratkaisuna vieraslajien torjuntaan
Itämerellä liikennöi vuosittain lähes 8 000 laivaa, ja lisäksi Itämerellä on käytössä noin 3,5 miljoonaa huvivenettä. Nämä alukset muodostavat eräänlaisen liikkuvan saariston vesieliöille, jotka voivat joko kiinnittyä alusten pohjiin (ns. biofouling) tai päätyä painolastivesisäiliöihin meriveden mukana. Osa näistä ”vapaamatkustajista” on vieraslajeja, jotka eivät ilman ihmisen tarjoamaa apua päätyisi luontaisen esiintymisalueensa ulkopuolelle. Uudessa ympäristössä vieraslajin vaikutukset voivat kuitenkin olla arvaamattomia. Vieraslajien katsotaan olevan toiseksi suurin uhka biologiselle monimuotoisuudelle elinympäristöjen tuhoutumisen jälkeen ja yksi maailman suurimmista ympäristöongelmista. Merten vieraslajien leviäminen uusille alueille on usein peruuttamaton tapahtuma, koska vesieliöiden kitkeminen uudesta ympäristöstä on käytännössä mahdotonta. Siksi ainoa tapa pysäyttää uuden vieraslajin pysyvän kannan muodostuminen on estää niiden leviäminen uusille alueille.
Painolastivesien mukana kulkeutuvien vieraslajien uhka onkin tunnistettu. Kansainvälinen painolastivesiyleissopimus velvoittaa laivoja käsittelemään painolastivetensä siten, ettei veden mukana kulkeudu eläviä organismeja. Pohjiin kiinnittyvien eliöiden sääntely perustuu kuitenkin pääosin vapaaehtoisiin toimiin, eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n ohjeiden noudattamiseen. Sekä laivan- että veneenomistajat huolehtivat pohjien puhtaudesta polttoaineen säästämiseksi ja aluksen ohjattavuuden parantamiseksi, mutta vieraslajien leviämisen estämistä ei usein osata ottaa huomioon. Alusten vedenalaisissa rakenteissa voi olla piilopaikkoja vieraslajeille, joita ei välttämättä osata huomioida pohjaa puhdistettaessa.
Tällä hetkellä vallitseva menetelmä biofoulingin torjumiseksi on käyttää myrkyllisiä kiinnittymisenestoaineita alusten pohjissa. Torjuntakeinot eivät kuitenkaan saisi aiheuttaa haittaa ympäristölle. Ratkaisuille, jotka minimoivat sekä myrkyllisten aineiden käytön että vieraslajien leviämisen, on huutava tarve. Saatavilla on jo useita vaihtoehtoja, mukaan lukien innovatiiviset myrkyttömät suoja-aineet ja erilaiset rungon puhdistusmenetelmät. Niiden laajamittainen käyttöönotto voisi johtaa merkittäviin rahallisiin säästöihin vähentämällä alusten polttoaineenkulutusta ja siten meriliikenteen ilmastopäästöjä, ja samalla vähentää vieraslajien leviämisen riskiä.
Myös vaihtoehtoisten menetelmien tulee olla ympäristöystävällisiä. Vedessä tapahtuva pohjan puhdistus voi irrottaa pohjamaalin haitta-aineita kuten kuparia ympäröivään veteen, tai pohjaan kiinnittyneitä vieraslajeja, jotka voivat jatkaa elämäänsä uudessa ympäristössä. Mikäli aluksen pohja puhdistetaan vedessä, tulisikin irtoava materiaali suodattaa ja ottaa talteen sekä hävittää asianmukaisesti maissa. Jotta itse maalipinta ei kuluisi tarpeettomasti eikä siitä irtoaisi kappaleita, esimerkiksi mikromuovia, ympäröivään veteen, olisi erittäin tärkeää välttää naarmuttavia puhdistustekniikoita. Mikäli pohja on käsitelty myrkkyjä sisältävällä maalilla, ei puhdistusta tulisi lainkaan suorittaa vedessä.
Myrkyttömän pohjamaalin käyttäminen yhdistettynä pohjan säännölliseen ja ennakoivaan puhdistukseen on suositeltavaa, koska kertynyt eliöstö on helppo poistaa, kun se on vielä helposti irtoavaa. Sopiva puhdistusväli riippuu laivan tai veneen tyypistä ja käytöstä. Puhdistuksen kustannukset säästyvät kuitenkin nopeasti pienentyneiden polttoainekustannusten muodossa. Lisäksi sekä vene että traileri tulisi puhdistaa aina kun vene siirretään alueelta toiselle maitse.
Biofoulingin hallinnasta puuttuu kuitenkin johdonmukainen sääntelykehys. EU:n vieraslajeja koskeva asetus ja meristrategiadirektiivi antavat suuntaviivat Itämeren alueen jäsenvaltioille, mutta niiden tulkinta koskien vedessä tapahtuvan alusten puhdistuksen sääntelyä vaihtelee suuresti maittain, mikä on vaikeaa kansainväliselle meriliikenteelle. Millään Itämeren maalla ei ole voimassa vedessä tapahtuvaa puhdistusta koskevia erityisiä kansallisen tason määräyksiä. Asianomaisten viranomaisten tulisikin toimia koordinoidusti sääntelyn yhdenmukaistamiseksi kansallisella ja myöhemmin alueellisella ja jopa kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan varmistaa puhdistuksen yhdenmukaiset lupaehdot, luvitusta koskevan päätöksenteon läpinäkyvyys ja puhdistuksen ympäristöystävällinen toteutus.
Puhdistuksen sääntelyssä tulisi ottaa huomioon niin vieraslajien kulkeutuminen, myrkylliset aineet, kasvihuonekaasupäästöt, tarvittava jätehuolto sekä eri vaihtoehtojen kokonaiskustannukset. Monista näistä on edelleen puutteellisesti tietoa saatavilla perusteellista riskinarviointia varten, joten tarvitaan myös lisää aihepiirin tutkimusta. COMPLETE-projekti (Completing management options in the Baltic Sea Region to reduce risk of invasive species introduction by shipping) on tuottanut ja koonnut huomattavan määrän tietoa biofoulingista Itämeren alueella. Keväällä 2021 käynnistyvä COMPLETE PLUS -jatkoprojekti aikoo erityisesti keskittyä kehittämään mallia vedessä tapahtuvan puhdistuksen sääntelylle ja vaadituille lupamuodollisuuksille Itämeren alueella.
Miina Karjalainen, Projektitutkija, FT
Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotka
Eveliina Klemola, Vanhempi asiantuntija, FT
Wega Group Oy
Alkuperäinen teksti julkaistu Centrum Balticum/Pullopostia sarjassa 12.11.2020
Väitös jäänmurtamisen numeerisesta mallinnuksesta
Aalto yliopiston seuraava Meritekniikan väitöstilaisuus järjestetään etänä pe 6.11, klo 12.
Fang Li, M.Sc. (Tech)
Väitöksen otsikko: Numerical simulation of ship performance in level ice: evaluation, framework and modelling
Ohessa yhteenveto työstä ja ohjeet väitösilaisuuden seuraamiseksi.
Linkki Zoomiin: https://aalto.zoom.us/j/66696860489
Tervetuloa etänä mukaan!
HAKU AUKI – Etsimme TUTKIMUSJOHTAJAA
Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimusyhdistys etsii
TUTKIMUSJOHTAJAA
toimimaan keskeisessä asemassa tutkimustyön koordinoinnissa ja toteutuksessa keskittyen Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskusen (myöhemmin Merikotka) tutkimusaiheisiin.
Tutkimusjohtaja toimii Merikotkan johtokunnan jäsenenä ja työskentelee aktiivisesti professori Pentti Kujalan (Aalto-yliopisto), professori Osiris Valdez Bandan (Aalto-yliopisto), professori Sakari Kuikan (Helsingin yliopisto), professori Tommi Inkisen (Turun yliopisto) sekä tutkimuspäälliköiden Olli-Pekka Brunila ja Justiina Halonen kanssa (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu). Aktiivinen yhteistyö yliopistojen tutkimusryhmien kanssa on välttämätöntä.
Tehtävä on toistaiseksi voimassaoleva ja alkaa sopimuksen mukaan. Palkka määräytyy suhteessa hakijan pätevyyteen ja kokemukseen.
Kutsu keskustelemaan sisävesiliikenteen kehittämisestä
Tilaisuuksia on kolme ja jokainen sisältää lyhyitä alustuksia sekä mahdollisuuden yhteiseen keskusteluun.
Voit ilmoittautua haluamaasi keskusteluun tästä.
============
Round Table 1:
POTENTIAL CARGO FLOWS AND ROUTING
Maanantai 26.10.2020 klo 14.00-15.30
Teams-verkkoyhteys
Keskustelu pääasiassa suomeksi.
Puhujat
Pekka Koskinen, Partner, Brave Logistics Oy, INFUTURE-hankkeen ohjausryhmän pj
Anatoly Burkov, apulaisprofessori, Admiral Makarov State University for Maritime and Inland Shipping
Esa Korhonen, logistiikkapäällikkö, UPM Metsä
Toomas Lybeck, projektiasiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Hannu Lappalainen, satamajohtaja, Lappeenrannan Satama
============
Round Table 2:
SMOOTH INLAND NAVIGATION WIHT ADVANCED FAIRWAY TECHNOLOGY
Tiistai 3.11.2020 klo 14.00-15.30
Teams-verkkoyhteys
Keskustelu pääasiassa suomeksi.
Puhujat
Seppo Virtanen, myyntipäällikkö, SeaHow By Arctia (Meritaito) Ltd
Kari Pohjola, myyntipäällikkö, SeaHow By Arctia (Meritaito) Ltd
Vladimir Karetnikov, tutkija, Admiral Makarov State University for Maritime and Inland Shipping
kommenttipuheenvuorot suomesta ja venäjältä
============
Round Table 3:
FUTURE INLAND WATERWAY VESSELS
Torstai 26.11.2020 klo 14.00-15.30
Teams-verkkoyhteys
Keskustelu englanniksi
Puhujat
Pentti Kujala, professori, Aalto University
Fang Li, tutkija, Aalto University
Jukka Salminen, Aker Arctic
Marina Lebedeva, tutkija, Admiral Makarov State University for Maritime and Inland Shipping
Leonid Vishnevskii, tutkimuspäällikkö, Krylov State Research Centre
Jarkko Toivola, johtaja, Alfons Håkans
Tilaisuuksiin ilmoittautuminen tästä
Pentti Kujalalle kunnianosoitus työstä jäisillä vesillä liikkuvien alusten turvallisuuden parantamiseksi
Euroopan liikennetutkimuksen johtokunta on myöntänyt professori Pentti Kujalalle TRAVISIONS -palkinnon (Transportation Research Award 2020) hänen tekemästään työstä Itämerellä sekä pohjoisilla ja eteläisillä napavesillä liikkuvien alusten turvallisuuden parantamiseksi. Kujalan johtamilla hankkeilla ja työllä onkin ollut merkittävä vaikutus jäisten merien laivaliikenteen turvallisuuteen.
Hän on ollut mukana lukuisissa tutkimushankkeissa, joita ovat rahoittaneet muun muassa Euroopan komissio, Lloyd’s Register Foundation ja eri valtiot. Kujalan tieteellistä vaikuttavuutta kuvaavat hänen noin 200 julkaisuaan ja 2 500 viittauskertaa. Kujalan tutkimustyön ansiosta napavesille suuntautuvien laivamatkojen suunnittelussa on otettu käyttöön uusi POLARIS-riskinhallintajärjestelmä. POLARIS-järjestelmässä jääkuormituksen ja runkolujuuden tarkastelumetodit yhdistetään tietokantaan, joka sisältää arktisilta ja antarktisilta alueilta kerättyjä mittaustietoja seitsemän vuoden ajalta.
TRA-palkinnon tarkoituksena on kunnioittaa liikenteen alan tutkijoita, jotka ovat ansioituneet Euroopan Unionin rahoittamissa hankkeissa ja osoittaneet huipputason osaamista sekä vaikuttaneet oman alansa kehitykseen.
Kujalan koordinoimista hankkeista ensimmäinen oli SAFEICE (Increasing the safety of icebound shipping, 2004–2007), jonka tavoitteena oli luoda tieteellinen perusta jääluokitusten säännöille (alusten runkolujuus) ja vaatimuksille. Hankkeeseen osallistui kumppaneita Euroopasta, Kanadasta, Venäjältä ja Japanista.
Työ jatkui SAFEWIN-hankkeessa (Safety of winter navigation in dynamic ice, 2009–2013), jossa tarkasteltiin dynaamisen ja liikkuvan jään vaikutusta laivoihin ja kehitettiin ennakointijärjestelmää jään puristumiselle. Nykyisin aiheen tutkimus jatkuu Horisontti 2020 -hankkeessa SEDNA (Safe maritime operations under extreme conditions: the Arctic case).
Lloyd’s Register Foundation (LRF) on myös rahoittanut tärkeitä hankkeita meriturvallisuuden tiimoilta. Kujala oli keskeisessä roolissa käynnistämässä CEARCTIC-huippuyksikön (Scenario-based risk management for arctic shipping and operations, 2013–2018) toimintaa. Hän toimi myös sen puheenjohtajana. Kansainvälisen huippuyksikön tavoitteena oli kehittää kokonaisvaltaisia riskianalyysimetodeja arktisiin olosuhteisiin tarkoitettujen alusten suunnittelun tueksi.
CEARCTIC-huippuyksikön seuraajana toimii LRF:n rahoittama CEPOLAR (Recommended practice of scenario-based risk management for Polar waters), joka valmistelee suosituksia turvallisuuden ja taloudellisuuden edistämiseksi napavesillä toimivien alusten suunnittelussa.
Kansallisesti rahoitettuihin hankkeisiin lukeutuu Suomessa rakennetun Agulhas II -laivan varustelu täyden mittakaavan jääkuormitusmittauksia varten TEKESin ja Suomen Akatemian tuella (2012–2018) sekä parhaillaan Itämereen keskittyvässä BONUS-tutkimusohjelmassa toimivat hankkeet STORMWINDS ja BALTIMARI, joissa tutkitaan talvisen laivaliikenteen turvallisuutta Itämerellä.
Aiheesta uutisoi Aalto yliopisto 9.9.2020
Tallenne palkintojenjakotilaisuudesta