Sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja helleaallot, voimistuvat ja niitä esiintyy yhä useammin ilmastonmuutoksen myötä. Äärisäillä voi olla vakavia taloudellisia sekä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Viranomaistahojen lisäksi kansalaisilla ja vapaaehtoisilla on tärkeä rooli sään ääri-ilmiöihin varautumisessa.
Merikeskus Vellamossa järjestettiin 31. toukokuuta 2023 kansalaiskeskustelu sään ääri-ilmiöistä ja niihin varautumisesta. Tapahtuman tarkoituksena oli keskustella sään ääri-ilmiöiden vaikutuksista kotkalaisten jokapäiväiseen elämään, ja miettiä erityisesti kansalaisten sekä muiden vapaaehtoisten roolia ja mahdollisuuksia varautua ennalta näihin ilmiöihin. Keskustelussa syntynyttä tietoa käytetään Kotkan varautumistyöhön sekä tieteelliseen tutkimukseen.
Kansalaiskeskustelu järjestettiin yhteistyössä Suomen Akatemian rahoittaman LONGRISK-tutkimusprojektin, Safer Climate- verkoston, Kotkan kaupungin, ja Merikotkan kanssa. Tilaisuuteen osallistui kaupunkilaisten lisäksi varautumisen asiantuntijoita Kymenlaakson Pelastuslaitoksesta, Suomen Punaisesta Rististä, Vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta, ELY-keskuksesta, Kymenlaakson Sähköstä, sekä Kymenlaakson Kylät ry:stä. Järjestäjien lisäksi osallistujia oli yhteensä 15.
Tilaisuus oli muodoltaan ns. World Café- keskustelukahvila, jonka tarkoituksena on luoda viihtyisä ja turvallinen tila avoimelle keskustelulle. Samanlaisia keskustelutilaisuuksia on järjestetty esimerkiksi turvallisuuskysymyksiin liittyen (ns. turvallisuuskahvilat). Tämän kaltaiset kansalaiskeskustelut soveltuvat kansalaisten ja viranomaisten välisen vuorovaikutuksen kehittämiseen sekä osallistujien oman aktiivisuuden tukemiseen varautumisessa.
Tilaisuudessa pidettiin ensin lyhyet alustukset sään ääri-ilmiöistä, sekä kansalaisten roolista varautumisessa. LONGRISK-hankkeen tutkija Tuuli Parviainen kuvasi, miten viranomaisten varautumistyön lisäksi myös kansalaisten osallistuminen varautumista koskevaan keskusteluun ja suunnitteluun on tärkeää. Kansalaiset eivät välttämättä ole pelastusalan ammattilaisia, mutta heillä on paikallista tietoa ja taitoa, joka voi edesauttaa tehokasta varautumista sekä pelastustoimintaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät myöskään kosketa kaikkia kansalaisia samalla tavalla ja kansalaisten osallistuminen onkin paras tapa varmistaa erilaisten varautumiskeinojen sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja hyväksyttävyys. Siksi kansalaisten olisikin tärkeää olla mukana varautumista koskevassa keskustelussa, sekä miettimässä miten he voivat osallistua varautumisen kehittämiseen.
Antti Mäkelä Ilmatieteiden laitokselta kertoi omassa esitelmässään sään ääri-ilmiöiden voimistumisesta Kotkassa. Sään äärevyys ja vaihtelevuus muuttuvat ilmastonmuutoksesta johtuen. Mäkelä painotti, että nämä muutokset ovat voimakkaampia talvella, jolloin lämpötila nousee nopeammin kuin kesällä. Talvella myös sataa enemmän ja lumen sijaan sade tulee yhä useammin vetenä. Toisaalta kesät kuumenevat, jolloin riski helleaalloille ja metsäpaloille kasvaa. Myös rankkasateita esiintyy enemmän, ja ne ovat voimakkaampia.
” Muutosten suuruuden ja voimakkuuden määrää globaalien kasvihuonekaasupäästöjen kehitys”
Antti Mäkelä, Ilmatieteen laitos
Viimeiseksi Elina Seppänen Kymenlaakson Kylät ry:stä esitteli järjestön toimintaa sekä kyläturvallisuuden kehittämistä kylissä. Kymenlaakson Kylät ry on Kymenlaakson kylä- ja asukastoiminnan yleisten ja yhteisten etujen valvoja ja kehittäjä, ja toiminut vuodesta 1998 alkaen kymenlaaksolaisten kylien maakunnallisena kattojärjestönä. Suomen Kylät ry:n Kyläturvallisuus 2025 –hankkeessa on kehitetty kyläyhteisöjen varautumista pilottikylien avulla. Hankkeessa on kehitetty esim. valtakunnallinen kyläturvallisuuskysely-pohja kyläyhteisöjen hyödynnettäväksi. Kysely on tilattavissa maakunnallisilta kyläyhdistyksiltä. Kyläturvallisuuskyselyn avulla voidaan luoda koko yhteisön näkemyksen ja tarpeet huomioiva yhteinen kyläturvallisuussuunnitelma. Yhdessä laadittu suunnitelma, joka on viety kaikkien tietoon ja saataville, voi lisätä turvallisuuden tunnetta. Suunnitelmat voidaan myös viedä osaksi kuntien ja pelastusviranomaisen työtä.
Alustuksien jälkeen osallistujat keskustelivat 3-5 henkilön pienryhmissä. Ensimmäinen keskusteluosio keskittyi neljän eri sään ääri-ilmiön (tulvat, helleaallot, myrskyt, ja lisääntynyt lumentulo) riskeihin ja vaikutuksiin. Varsinkin tulvariskit mietityttivät osallistujia. Kotka on merellisen sijaintinsa vuoksi alttiina meritulville, mutta myös sadevesitulvat sekä jokitulvat ovat mahdollisia. Tulviminen voi katkaista tieyhteyksiä, ja vaikeuttaa liikkumista. Tulvat voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja Kotkan kaupungin rakennuksille, teollisuudelle, asuinrakennuksille sekä muulle omaisuudelle. Esimerkiksi Sapokan satamassa on tulvinut viime vuosina useaankin otteeseen. Tulviminen voi vaikuttaa myös erilaisten tapahtumien järjestämiseen, kuten Kotkan meripäiviin. Tulvavesissä on usein terveydelle haitallista likaa ja bakteereja.
Helleaallot koettelevat erityisesti ikääntyneitä ja helle voi lisätä kuolleisuutta merkittävästi. Helleaallot kasvattavat myös metsäpalojen riskiä. Myrskyjen osalta keskusteltiin etenkin puiden kaatumisten aiheuttamista omaisuusvahingoista. Myrskyt voivat aiheuttaa myös pitkäänkin kestäviä sähkökatkoja. Vaikka talvien ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä olevan tulevaisuudessa vähälumisia, myös voimakas lumentulo lyhyellä aikavälillä on mahdollista etenkin rannikkoalueilla. Lumentulo hankaloittaa liikkumista, ja pienempien teiden ja katujen auraamisessa saattaa kestää.
Kaikki käsitellyt sään ääri-ilmiöt vaikuttavat merkittävästi ruokahuoltoon, puhtaan veden saantiin, sekä huoltovarmuuteen yleisesti. Kaikkien kohdalla korostuu myös epävarmuus ja ennustamattomuus liittyen sekä ilmiöiden esiintymiseen ja voimakkuuteen että niiden mahdollisiin vaikutuksiin. Tämä tekee myös varautumisesta erityisen hankalaa.
”Kansalaisten ja yhteisöjen omatoiminen varautuminen vähentää viranomaisresurssien tarvetta.
Se voi myös vähentää vahinkojen määrää tai niiden vakavuutta sekä nopeuttaa palautumista”
(Kymenlaakson Pelastuslaitos)
Tilaisuuden toisessa osiossa mietittiin uusia keinoja tukea kansalaisten osallistumista varautumiseen. Viestintä ja tiedottaminen sään ääri-ilmiöistä ja niiden aiheuttamista riskeistä nähtiin erittäin tärkeänä. Keskustelussa tuotiin esille, että kansalaisilla voi olla huonosti tietoa esim. tulvariskialueista. Kymenlaakson pelastuslaitos onkin jo koonnut tiedotteen pientalojen varautumisesta tulviin (Pientalon tulvaturvallisuusopas). Myös kotivaran tärkeyttä painotettiin. Keskustelussa tuotiin myös esille erilaisten mobiilisovellusten hyödyt poikkeustilanneviestinnässä (esim. 112 sovellus).
Viestinnän lisäksi korostettiin Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) toimintaa, jonka hälytysryhmät tukevat viranomaisia onnettomuuksissa ja kriisitilanteissa. Tämän lisäksi hiljattain toimintansa aloittanut Kymenlaakson järjestöjen neuvottelukunta tukee kansalaisten ja järjestöjen osallisuutta. Neuvottelukunta vahvistaa eri järjestöverkostojen välistä yhteistyötä, joista yksi on Valmius- ja varautuminen -järjestöverkosto.
Keskustelussa nousi esiin ajatus korttelikohtaisten varautumiskeskusten perustamisesta. Nämä voisivat toimia esimerkiksi nykyisten Kotkan korttelikotien yhteydessä. Varautumiskeskukset voisivat tarjota varautumiseen ja sään ääri-ilmiöihin liittyvää tietoa, sekä ylläpitää ajantasaista listaa pelastusalan tai muiden varautumisesta vastaavien tahojen yhteyshenkilöistä. Keskuksissa voisi olla myös jonkinlainen tietokanta oman korttelin haavoittuvaisimmista asukkaista, kuten ikäihmisistä ja liikuntarajoitteisista. Tämän lisäksi keskuksissa olisi hyvä olla varautumisen kannalta tärkeitä tarvikkeita ja kalustoa, kuten taskulamppuja, paristoja, ja vesikanistereita. Myös yksittäisillä taloyhtiöillä voisi olla varautumiseen liittyvää tietoa sekä yhteisomisteisia tarvikkeita. Samalla periaatteella kuin Kymenlaakson kylissä, myös kaupunkiympäristössä olisi siis hyvä tehdä korttelikohtaiset suunnitelmat varautumiseen. Niiden läpikäynti Pelastuslaitoksen kanssa yhdistettynä säännölliseen poikkeustilanteiden varautumisharjoitteluun voisi edesauttaa tehokasta paikallista toimintaa kriisitilanteessa.
Kaiken kaikkiaan kansalaisten ja muiden vapaaehtoisten rooli varautumisessa sekä yhteistyön ja luottamuksen kehittäminen viranomaisten, järjestöjen ja kansalaisten välillä nähtiin tärkeänä. Tilaisuus onnistui synnyttämään aktiivista keskustelua sään ääri-ilmiöistä, ja niihin varautumisesta. Osallistujat myös oppivat toisiltaan uutta ja tapahtuman aikana syntyi uusia yhteyksiä.
Keskustelun tarkemmat tulokset julkaistaan lyhyessä raportissa alkusyksystä.
Suuret kiitokset kaikille osallistuneille!
Tuuli Parviainen
Helsingin yliopisto, tutkijatohtori, LONGRISK-projekti
Kuvat: Irina V. Wang
