Anna Kiiski

Euroopan liikennetutkimuksen johtokunta on myöntänyt professori Pentti Kujalalle TRAVISIONS -palkinnon (Transportation Research Award 2020) hänen tekemästään työstä Itämerellä sekä pohjoisilla ja eteläisillä napavesillä liikkuvien alusten turvallisuuden parantamiseksi. Kujalan johtamilla hankkeilla ja työllä onkin ollut merkittävä vaikutus jäisten merien laivaliikenteen turvallisuuteen.

Hän on ollut mukana lukuisissa tutkimushankkeissa, joita ovat rahoittaneet muun muassa Euroopan komissio, Lloyd’s Register Foundation ja eri valtiot. Kujalan tieteellistä vaikuttavuutta kuvaavat hänen noin 200 julkaisuaan ja 2 500 viittauskertaa. Kujalan tutkimustyön ansiosta napavesille suuntautuvien laivamatkojen suunnittelussa on otettu käyttöön uusi POLARIS-riskinhallintajärjestelmä. POLARIS-järjestelmässä jääkuormituksen ja runkolujuuden tarkastelumetodit yhdistetään tietokantaan, joka sisältää arktisilta ja antarktisilta alueilta kerättyjä mittaustietoja seitsemän vuoden ajalta.

TRA-palkinnon tarkoituksena on kunnioittaa liikenteen alan tutkijoita, jotka ovat ansioituneet Euroopan Unionin rahoittamissa hankkeissa ja osoittaneet huipputason osaamista sekä vaikuttaneet oman alansa kehitykseen.

Kujalan koordinoimista hankkeista ensimmäinen oli SAFEICE (Increasing the safety of icebound shipping, 2004–2007), jonka tavoitteena oli luoda tieteellinen perusta jääluokitusten säännöille (alusten runkolujuus) ja vaatimuksille. Hankkeeseen osallistui kumppaneita Euroopasta, Kanadasta, Venäjältä ja Japanista.

Työ jatkui SAFEWIN-hankkeessa (Safety of winter navigation in dynamic ice, 2009–2013), jossa tarkasteltiin dynaamisen ja liikkuvan jään vaikutusta laivoihin ja kehitettiin ennakointijärjestelmää jään puristumiselle. Nykyisin aiheen tutkimus jatkuu Horisontti 2020 -hankkeessa SEDNA (Safe maritime operations under extreme conditions: the Arctic case).

Lloyd’s Register Foundation (LRF) on myös rahoittanut tärkeitä hankkeita meriturvallisuuden tiimoilta. Kujala oli keskeisessä roolissa käynnistämässä CEARCTIC-huippuyksikön (Scenario-based risk management for arctic shipping and operations, 2013–2018) toimintaa. Hän toimi myös sen puheenjohtajana. Kansainvälisen huippuyksikön tavoitteena oli kehittää kokonaisvaltaisia riskianalyysimetodeja arktisiin olosuhteisiin tarkoitettujen alusten suunnittelun tueksi.

CEARCTIC-huippuyksikön seuraajana toimii LRF:n rahoittama CEPOLAR (Recommended practice of scenario-based risk management for Polar waters), joka valmistelee suosituksia turvallisuuden ja taloudellisuuden edistämiseksi napavesillä toimivien alusten suunnittelussa.

Kansallisesti rahoitettuihin hankkeisiin lukeutuu Suomessa rakennetun Agulhas II -laivan varustelu täyden mittakaavan jääkuormitusmittauksia varten TEKESin ja Suomen Akatemian tuella (2012–2018) sekä parhaillaan Itämereen keskittyvässä BONUS-tutkimusohjelmassa toimivat hankkeet STORMWINDS ja BALTIMARI, joissa tutkitaan talvisen laivaliikenteen turvallisuutta Itämerellä.

Aiheesta uutisoi Aalto yliopisto 9.9.2020

Tallenne palkintojenjakotilaisuudesta

Ympäristöaiheisessa keskustelussa viljellään taajaan heikosti määriteltyjä tavoitetermejä. Silloinkin kun tavoitteista on olemassa tarkka yhteisymmärrys, liittyy niiden toteutumisen arvioimiseen monenlaista epävarmuutta. Kotkalaislähtöinen Merikotka-tutkimuskeskuksen tutkija Mirka Laurila-Pant on kehittänyt väitöskirjassaan analyysityökaluja tavoitteiden tarkemman määrittelyn ja mittaamisen tueksi.

Ympäristöpoliittisessa keskustelussa käytetään usein laajoja yhteiskunnallisia tavoitteita kuvaavia termejä, kuten luonnonvarojen kestävä käyttö tai ympäristön hyvä tila. Nämä termit ovat luonteeltaan moniulotteisia ja kattavat käytännössä useita, osin keskenään ristiriitaisiakin alatavoitteita. Näin ollen keskustelu hyväksyttävästä luonnonvarojen käytöstä saattaakin kulminoitua omituiseksi väännöksi, jossa osapuolet esittelevät vastakkaisia toimintastrategioita kestävän kehityksen mukaisina ratkaisuina.

”Jotta jonkinlaiseen rakentavaan lopputulokseen voitaisiin päästä, meidän tulisi avoimemmin ja selvemmin määrittää, mikä on mielestämme kestävää ja miltä ympäristön hyvä tila näyttää”, toteaa Mirka Laurila-Pant.

Laurila-Pantin väitöskirja keskittyy siihen, miten ympäristöpoliittisten tavoitteiden toteutumista arvioidaan ja mitataan. Väitöskirja esittelee osin Merikotka –tutkimuskeskuksen TOPCONS- ja MIMIC-hankkeissa syntyneitä työkaluja, joiden tarkoituksena on sujuvoittaa luonnonsuojeluun ja luonnonvarojen käyttöön liittyvää päätöksentekoa.

Mirka Laurila-Pant väitteli Helsingin yliopistolla 4.9.2020.

Väitöskirja ‘When do we attain our objectives? On the role of indicators, values and uncertainty in environmental management’ on ladattavissa Helsingin yliopiston digitaalisesta arkistosta.

M.Sc. Mirka Laurila-Pant väittelee 4.9.2020 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”When do we attain our objectives? On the role of indicators, values and uncertainty in environmental management”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biocenter 2, auditorium 1041, Viikinkaari 5.

Väitöstä voi seurata myös livestreamina: https://helsinki.zoom.us/j/61561004472?pwd=WHpoZVByMGd6eUg0eUVwUDVFc21FQT09
SALASANA: 929929

Yhteiskuntatieteillä on työkalut analysoida ihmisten käyttäytymistä riskitilanteissa.

KORONAVIRUS on osoittanut, kuinka tärkeää on, että yhteiskunta osaa hallita riskejä. Moni haitallinen tapahtumaketju esiintyy harvoin mutta aiheuttaa toteutuessaan mittavat seuraukset. Riskien hallinta merkitsee niiden taustalla olevien syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä ja päätösten tekemistä vahinkojen välttämiseksi.

Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä riskit ovat yhä monimutkaisempia. Niihin liittyy paljon epävarmuutta sekä erilaisia tulkintoja riskistä, sen vakavuudesta ja toteutumisen todennäköisyydestä. Esimerkiksi ilmastonmuutos on lisännyt hankalasti ymmärrettäviä ja ennustettavia syy-seuraussuhteita monien riskien taustalla.

Monimutkaiset riskit koskettavat yhteiskunnan eri alueita, kuten taloutta, kansanterveyttä ja ympäristöä. Usein ne ylittävät hallinnonalojen ja valtioiden rajat. Tällaisia riskejä arvioidaan ja hallitaan paitsi tiedon avulla myös arvojen kautta.

PÄÄTÖKSENTEON tueksi tarvitaan uudenlaista tieteidenvälistä riski­analyysia. Tämä tarkoittaa, että relevantit tieteenalat tarkastelevat riskiä omasta näkökulmastaan ja toistensa valossa ja yhdistävät näkökulmat kokonaisvaltaiseksi analyysiksi.

Perinteisesti riskianalyysi on mielletty luonnontieteiden, insinööritieteiden ja taloustieteiden aloihin kuuluvaksi. Monimutkaisten riskien hallinta vaatii kuitenkin myös yhteiskunta- ja ihmistieteellistä tietoa. Nämä tieteenalat tuovat riskianalyysiin avaintekijän, ihmisen toiminnan. Useimmat riskit ovat ihmisen aiheuttamia. Ihmiset niistä myös kärsivät ja toisaalta voivat ottaa niitä hallintaansa.

YHTEISKUNTA- JA IHMISTIETEILLÄ on monta tehtävää riskianalyysissa ja riskienhallinnan kehittämisessä.

Yhteiskunta- ja ihmistieteillä on työkalut analysoida ihmisten käyttäytymistä riskitilanteissa. Monen riskin hallinnassa keskeiseksi epävarmuudeksi nousee ihmisten toiminta. Tähän vaikuttaa se, millainen käsitys ihmisillä on riskistä, miten he sietävät riskiä ja miten he näkevät oman roolinsa sen hallinnassa. Ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen osana riskianalyysia parantaa riskin pienentämiseen tähtäävien toimenpiteiden tehokkuuden ennustettavuutta.

Yhteiskuntatieteitä tarvitaan tarkastelemaan ja kehittämään tapoja, joilla riskistä viestitään. Riskiviestintä on avainasemassa haitallisten tapahtumien ennakoinnissa ja ehkäisyssä sekä kriisitilanteissa. Sillä tarkoitetaan vuorovaikutteista riskiä koskevan tiedon vaihtoa tutkijoiden, viranomaisten, päättäjien, median, sidosryhmien ja kansalaisten kesken. Viestintä lisää tietoisuutta riskistä ja mahdollistaa tietoon perustuvien valintojen tekemisen. Sillä myös vaikutetaan ihmisten luottamukseen sääntöihin ja ohjeisiin sekä niiden takana oleviin tahoihin.

Lisäksi yhteiskuntatieteet voivat tarkastella arvoja, joita vasten yhteiskunnallisia päätöksiä riskien ja niiden ketjuuntuvien seurausten hallinnasta tehdään. Riskiä ja sen hyväksyttävyyttä peilataan vallitseviin arvoihin mietittäessä, millaisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä riskin pienentämiseksi.

Yhteiskuntatieteellinen tutkimus tuo taustalla olevat arvot läpinäkyväksi osaksi riskianalyysia ja päätöksen­tekoa.

Yhteiskuntatieteiden tehtävä on kehittää riskienhallinnan käytänteitä ja prosesseja vastaamaan monimutkaisten ja -tulkintaisten riskien haasteisiin. Tällaiset riskit vaativat usein paitsi asiantuntijoiden, virkamiesten ja päättäjien myös sidosryhmien osallistumista riskien analysointiin ja hallintaan. Näkökulmien lisääminen auttaa ymmärtämään riskejä. Sidosryhmien osallistuminen voi myös parantaa luottamusta kaikkien osapuolten välillä.

YLIOPISTOISSA tulisi kohdentaa resursseja riskianalyysin ja riskienhallinnan käytäntöjen kehittämiseen ja opetukseen. On tärkeää kouluttaa osaajia eri sektoreille, olipa kyse ympäristöstä, luonnonvarojen käytöstä, kansanterveydestä, logistiikasta, energiantuotannosta tai jostakin muusta.

Tarvitaan yhteistyötä tiedekuntien välille, jotta eri tieteenalojen edustajat voivat vuorovaikutteisesti kehittää osaamistaan, kokonais­valtaisia lähestymistapoja ja työ­kaluja tieteidenvälistä riskianalyysia varten. Erityisesti tulisi tiedostaa yhteiskunta- ja ihmistieteellisen näkökulman merkitys ja sen sitominen osaksi monitieteisiä riskianalyyseja.

Päivi Haapasaari
ma. professori Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelmassa Helsingin yliopistossa
Kirjoitus on julkaistu Helsingin sanomien Vieraskynä-palstalla 13.7.2020

Merikotkan toimisto Kotkassa on muuttanut Kotkan torin etelälaidalle. Uusi osoitteemme on Keskuskatu 7, 48100 Kotka.

Merikotkan vuosikertomus vuodelta 2019 on tuotettu vain diginä. Vuosikertomus on luettavissa tästä.