Artikkeli

WATERWAYS-hanke tuottaa tietoa ja suosituksia meriteiden kestävän käytön tueksi

Millaista on Itämeren meriteiden kestävä ja muutosjoustava käyttö ja miten sitä voidaan vallitsevissa oloissa parhaiten edistää? Näihin kysymyksiin vastauksia etsii joulukuussa 2024 alkanut strategisen tutkimuksen hanke WATERWAYS, joka tähtää riskien ja mahdollisuuksien tasapainottamiseen ja kestävien tulevaisuuspolkujen kehittämiseen monitieteisen tutkijajoukon ja sidosryhmätoimijoiden yhteistyönä. Mukana hankkeessa on tietotekniikan, meritekniikan, ympäristötieteiden ja merioikeuden asiantuntijoita aihepiirin johtavista suomalaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Tavoitteena on tarjota uusia näkökulmia, tietoa ja työkaluja, jotka tukevat meriteiden kestävää käyttöä, hyödyttäen sekä yhteiskuntaa että tiedeyhteisöä.

 

Meritiet muutosten keskellä

Itämeri on Suomelle elintärkeä kuljetusväylä, joka tukee kansallista hyvinvointia, huoltovarmuutta ja kestävän kehityksen tavoitteita. Vilkas alusliikenne on kuitenkin myös yksi syy meren ekologisen tilan heikkenemiseen.

Merialueiden käyttö on kasvussa kaikkialla maailmassa – niin kuljetusten, energian- ja ruoantuotannon kuin matkailun ja virkistyksen tarpeisiin. Samalla tietoisuus merien haavoittuvuudesta lisääntyy, ja ihmistoiminnan vaikutuksilta suojeltavien tai ennallistettavien merialueiden osuutta halutaan kasvattaa. Tämä luo kilpailua merellisestä tilasta niin eri toimialojen kuin ympäristönsuojelullistenkin tarpeiden kesken.

Itämerellä tähän liittyy useita ajankohtaisia kehityskulkuja ja haasteita. Geopoliittinen tilanne vaikuttaa vesiteiden turvallisuuteen, ja Venäjän kauppapakotteet ovat muuttaneet liikennevirtoja, synnyttäen esimerkiksi ”varjolaivaston” riskialttiine aluksineen. Ilmastonmuutos puolestaan horjuttaa Itämeren ekosysteemejä ja lisää tarvetta tehokkaille suojelu- ja ennallistamistoimille. Samalla sääolosuhteiden muutokset haastavat meriliikenteen toimintaa ja suunnittelua.

Ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävä vihreä siirtymä tuo mukanaan uusia polttoaineita ja merituulivoimaa, mutta myös uudenlaisia päästöjä ja riskejä, jotka vaativat huolellista arviointia ja hallintaa. Öljykuljetusten vähentyessä nousevat esiin korvaavien polttoainekuljetusten vaikutukset ja turvallisuus.

Tasapainottelu Itämeren meriteiden hyödyntämiseen liittyvien riskien ja mahdollisuuksien välillä alati muuttuvassa toimintaympäristössä on haastavaa. Siksi juuri nyt on ajankohtaista pohtia, millaista on meriteiden kestävä ja muutosjoustava käyttö ja kehitys näissä oloissa. Mitä se meiltä vaatii ja miten sitä voidaan tukea?

 

WATERWAYS: Meritiet kestävänä hyvinvoinnin ja turvallisuuden lähteenä

Joulukuussa 2024 käynnistynyt WATERWAYS-hanke, jota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto, keskittyy Itämeren meriteiden kestävän käytön ja kehityksen edistämiseen. Tavoitteena on vahvistaa niiden myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin ja turvallisuuteen sekä vähentää ympäristökuormitusta. Hanke tuottaa uusia työkaluja ja suosituksia strategisen suunnittelun ja päätöksenteon tueksi tarkastelemalla aihetta ekologisista, sosiaalisista, teknologisista ja oikeudellisista näkökulmista.

Hankeidea syntyi syksyllä 2023, kun Merikotkan professorit Mashrura Musharraf (Aalto-yliopisto), Sakari Kuikka (Helsingin yliopisto) ja Osiris Valdez Banda (Aalto-yliopisto) sekä Merikotkan tutkimusjohtaja Annukka Lehikoinen kokoontuivat pohtimaan yhteistyömahdollisuuksia uuden Vesi hyvinvoinnin, turvan ja rauhan elementtinä -teeman alla. Pian mukaan liittyivät myös Ilmatieteen laitoksen päästömallinnuksen asiantuntija Jukka-Pekka Jalkanen ja Åbo Akademin merioikeuden professori Henrik Ringbom.

Tiimi jalosti hankesuunnitelmaa vuoropuhelussa ministeriöiden ja virastojen kanssa, syventäen ymmärrystään Itämeren meriliikenteen haasteista ja tietotarpeista. WATERWAYS pyrkii löytämään ratkaisuja merellisten toimintojen riskien ja ympäristövaikutusten hallintaan sekä vahvistamaan meriliikenteen positiivisia vaikutuksia yhteiskunnalle.

Tavoitteet saavutetaan seuraavin keinoin:

  1. Monitoroinnin tehostaminen: Parannetaan kykyä seurata ja analysoida sekä laillisia että laittomia toimia merialueilla.
  2. Ympäristöpaineiden arviointi: Kehitetään valmiuksia arvioida laivaliikenteen ja veneilyn aiheuttamaa kuormitusta.
  3. Turvallisen rinnakkaiselon tukeminen: Suunnitellaan ratkaisuja eri merellisten toimintojen yhteensovittamiseen.
  4. Varautumisen kehittäminen: Vahvistetaan valmiutta ennaltaehkäistä ja hallita merellisiä ympäristövahinkoja.

 

Vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa – yhdessä kestävämpiä ratkaisuja etsimässä

WATERWAYS-hankkeessa Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimusyhdistyksen rooli ulottuu tutkimustyön lisäksi yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen koordinointiin. Strategisen tutkimuksen neuvoston hankkeissa korostetaan erityisesti sidosryhmien osallistamista sekä tutkijoiden aktiivista roolia yhteiskunnallisessa vuoropuhelussa.

Keskeisten sidosryhmien toivotaan osallistuvan hankkeeseen monipuolisesti: tiedon tuottajina, yhteiskehittäjinä, tulosten arvioijina, testikäyttäjinä ja kommentaattoreina. Vuorovaikutuksen menetelmät kattavat laajan kirjon: säännöllisistä tapaamisista ja sähköpostiviestinnästä syvällisiin tutkimuslähtöisiin haastatteluihin, kyselyihin, työpajoihin ja tapahtumiin. Näin tuodaan yhteen hankekonsortio, sidosryhmät ja ulkopuoliset asiantuntijat rakentamaan yhteistä ymmärrystä ja ratkaisuja.

Vuorovaikutuksen päätavoitteet ovat kaksiosaiset. Ensinnäkin varmistetaan, että hankkeen tuottama tieto on sidosryhmien tarpeisiin relevanttia, ajankohtaista ja helposti hyödynnettävissä. Toiseksi luodaan mahdollisuuksia tiedon yhteistuotantoon, tutkimustulosten yhteistulkintaan ja kestävien tulevaisuuden ratkaisujen suunnitteluun.

WATERWAYS-hankevalmistelut etenevät jo vauhdilla. Vuoden 2025 alussa julkaistaan hankkeen verkkosivut ja perustetaan neuvoa-antava asiantuntijaryhmä, johon kutsutaan sidosryhmien edustajia. Keväällä järjestettävä aloitusseminaari tuo yhteen tutkijat ja sidosryhmät keskustelemaan ja rakentamaan yhteistyötä, jonka tulokset huomioidaan niin hankkeen tutkimus- kuin vuorovaikutustoiminnassa.

Ajankohtaisista WATERWAYS-uutisista ja hankkeen tuloksista tullaan tiedottamaan aktiivisesti Merikotkan LinkedIn-kanavalla – nyt on siis hyvä hetki liittyä sen kasvavaan seuraajajoukkoon!

 

Teksti: Annukka Lehikoinen

Tutkimuksen esittelyä ja verkostoitumista Englannissa

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vuosittainen tiedekonferenssi järjestettiin tänä vuonna Gatesheadissa, Englannissa. ICES on hallitustenvälinen meritieteellinen järjestö, johon kuuluu lähes 6 000 tutkijaa ja 20 jäsenmaata. Merikotkan tutkijat Patrik Kauppi ja Emilia Luoma osallistuivat nelipäiväiseen konferenssiin posterilla ja suullisella esityksellä. Kaupin posterin otsikko oli ”Addressing biodiversity risks in the maritime sector: a focus on green transition” ja Luoman pitämän esityksen otsikko oli “Balancing risks and opportunities between climate objectives and marine life: green maritime fuels as a case study”. Konferenssin teema oli tänä vuonna melko kalastuspainotteinen, mutta erityisesti merialuesuunnittelua koskevat esitykset Merikotkan tutkijat kokivat todella hyödyllisinä.

Konferenssi alkoi maanantaina hieman sateisessa ja koleassa Englannissa. Tapahtumapaikkana oli Gatesheadissa sijaitseva kansainvälinen musiikkikeskus, joka tunnetaan myös nimellä ”The Glasshouse”. Ensimmäisen päivän avajaisseremonia oli näyttävä, ja siihen kuului sekä musiikkiesitys että innostava pääpuhujan puhe. Puhe oli merikotkalaisille erityisen sopiva, sillä se korosti vuorovaikutteisuutta ja käsitteli muun muassa termien monitieteellinen, tieteidenvälinen ja poikkitieteellinen merkityksiä. Nämä termit kuuluvat myös hyvin läheisesti heidän työhönsä. Vaikka useimmat esitykset konferenssissa keskittyivät kalastukseen ja kalakantoihin, oli niiden seuraaminen merikotkalaisista mielenkiintoista ja hyödyllistä. Meriliikenne vaikuttaa merkittävästi meriekosysteemeihin, joten on hyvä kasvattaa tietoisuutta myös kalakantojen tilasta. Iltaisin konferenssissa oli rennompaa ohjelmaa, kuten vierailu Newcastle Unitedin jalkapallojoukkueen stadionilla ja taidenäyttely Biscuit Factoryssa.

Luoma piti esitelmänsä osana teemaistuntoa, jossa käsiteltiin ICES:n tiedesuunnitelmaan liittyviä tieteellisiä edistysaskeleita. Luoman esitys perustui Gyroscope-projektissa tehtävään tutkimukseen. Esityksessä korostettiin, että koska meriliikenteen uusien, vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö vaikuttaa koko meriliikennejärjestelmään, tarvitaan siirtymän kestävyyden varmistamiseksi systeemistä ymmärrystä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi projektissa järjestettiin eri alan asiantuntijoille työpajoja, joissa keskusteltiin polttoaineiden käyttöön liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista huomioimalla kestävän kehityksen eri osa-alueet. Keskustelujen pohjalta on piirretty kausaaliverkkoja, jotka visualisoivat keskeiset muuttujat ja niiden väliset syy-seuraussuhteet. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa ne tekijät, joista ratkaisujen kestävyys kriittisimmin riippuu, ja jotka tulisi priorisoida. Vaikka työ on vielä kesken, on jo selvää, että tällaiselle tiedon yhteistuotannolle on tarvetta.

Emilia Luoma esitteli GYROSCOPE-projektissa tehtävää tutkimusta.

Tiistai-illan posterisessiossa Kauppi esitteli tutkimustaan osana teemaistuntoa, jossa keskityttiin ilmastonmuutoksen huomioon ottamiseen osana merialuesuunnittelua. Posterissa tuotiin esiin meriliikenteen vihreään energiasiirtymään liittyviä päästövähennystoimia, joilla on heikosti huomioon otettuja biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi posterissa suositeltiin biologisen monimuotoisuuden sisällyttämistä merialuesuunnitteluun, jotta biodiversiteettiajattelua saataisiin valtavirtaistettua. Istunto tarjosi erinomaisen tilaisuuden keskustella ja verkostoitua muiden konferenssiosallistujien kanssa. Monet aiheesta kiinnostuneet tutkijat pysähtyivät posterin kohdalla ja olivat kiinnostuneita kuulemaan lisää, joten aikaa pelkälle seisoskelulle ei juuri ollut. Keskustelut olivat rohkaisevia, sillä aihetta pidettiin erittäin tärkeänä. Posteri-istunnon aikana käydyt kahdenkeskiset keskustelut olivat erittäin myönteinen kokemus Kaupin kaltaiselle nuorelle tutkijalle, joka osallistui ensimmäistä kertaa kansainväliseen konferenssiin tutkimuksen esittäjänä.

Patrik Kaupin posteri keskittyi hänen väitöskirjantyönsä kirjallisuuskatsaukseen.

Kaiken kaikkiaan lähes 800 tutkijaa eri puolilta maailmaa osallistui tänä vuonna ICES:n tiedekonferenssiin, ja Kauppi sekä Luoma saivat mahdollisuuden olla osana tätä hienoa tapahtumaa. Esitysten jälkeinen keskustelu eri tutkijoiden kanssa ja verkostoituminen lisäsivät entisestään heidän ymmärrystään meriympäristön nykytilasta. He hyötyvät näistä oivalluksista muun muassa liittämällä ne osaksi meriliikennettä koskevaa tutkimustaan.

Teksti: Patrik Kauppi ja Emilia Luoma

Sidosryhmien näkemyksiä pienvenesatamien kestävästä kehityksestä

Merikotka ry:n koordinoimassa Interreg Central Baltic -ohjelman ja Varsinais-Suomen liiton rahoittamassa 30MILES-projektissa aloitettu pienvenesatamien kestävään kehitykseen liittyvä tutkimusartikkeli viimeisteltiin Suomen Akatemian rahoittamassa Gyroscope-projektissa. Artikkeli on nyt julkaistu Ocean & Coastal management -lehdessä, ja on siellä vapaasti luettavissa. Merikotka ry:n tutkijoiden lisäksi artikkelin kirjoittajina on tutkijoita Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta.

Artikkelin lähtökohtana oli oletus, että tekemällä näkyväksi eri sidosryhmien erilaiset näkemykset siitä, millainen on kestävä pienvenesatama ja millaisia ovat sen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, voi auttaa yhteisen ymmärryksen saavuttamista ja siten tukea pienvenesataman kestävää kehitystä. Tutkimuksessa haastateltiin veneilijöitä ja pienvenesataman toimijoita siitä, miten he määrittelevät kestävän kehityksen ja sen tavoitteet pienvenesatamakontekstissa. Käytimme graafisia, käsitteellisiä vaikutuskaavioita (conceptual influence diagrams) visualisoimaan ja jäsentämään erilaisia tapoja, joilla yksilöt hahmottavat pienvenesatamien kestävyyttä. Vaikutuskaaviot koostuvat tärkeimmistä muuttujista ja niiden välisistä vuorovaikutuslinkeistä.

Artikkelin tulosten perusteella käsitteellinen vaikutuskaavio on hyödyllinen menetelmä analysoitaessa ja vertailtaessa sidosryhmien käsityksiä kestävyydestä. Menetelmä auttaa tunnistamaan tärkeimmät muuttujat ja mahdolliset muuttujien väliset konfliktit. Lisäksi artikkelin perusteella näyttää siltä, että lingvistiset eroavaisuudet esimerkiksi eri käsitteiden suhteen voivat aiheuttaa väärinymmärrystä eri henkilöiden välillä. Siksi yhteisen ymmärryksen luomiseksi yhteistyö ja yhteisoppiminen eri sidosryhmien välillä on tarpeellista. Tutkimuksessa havaittiin myös, että ns. kolmikantakestävyysmalli voi auttaa haastateltavia laajentamaan käsitystä kestävyydestä. Sen käyttämistä suositellaankin työskenneltäessä sidosryhmien kanssa kestävyyteen liittyvien aiheiden parissa. Lisäksi artikkelissa ehdotetaan sääntelyyn ja hallintaan liittyviä muutoksia, jotka voivat tukea sekä pienvenesatamien että veneilyn kestävää kehitystä.

 

Teksti: Emilia Luoma

Väitös: Kohti turvallista autonomisen merenkulun aikakautta

Merikotkan tutkijaverkoston jäsen Meriam Chaal puolustaa meritekniikan alan väitöskirjaansa Aalto-yliopistolla 11.01.2024. Vastaväittäjänä toimii Professori Gerasimos Theotokatos, skotlantilaisen Strathclyden yliopiston Merenkulun turvallisuuden tutkimuskeskuksen johtaja.

Chaalin autonomiseen merenkulkuun liittyvä väitöskirja ”Advancing Safety in Autonomous Shipping Through Modern Hazard Analysis Methods: A System-Theoretic Approach” koostuu kolmesta tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Autonomiset alukset (Maritime Autonomous Surface Ships – MASS) hyödyntävät automatisaatiota navigoinnissa, ohjauksessa ja muussa operoinnissaan ja pystyvät näin suorittamaan erilaisia tehtäviä ja toimintoja ilman ihmisen suoraa ohjausta tai valvontaa. Aluksilla on käytössä edistynyttä teknologiaa, kuten uudenaikaisia antureita, viestintätekniikoita sekä koneoppimista ja tietokonenäköalgoritmeja.

Autonomisten alusten odotetaan parantavan merenkulun turvallisuutta sekä alusten energiatalouden ja logistiikkaketjujen tehokkuutta. ”Tulevaisuuden merenkulussa autonomisten alusten ja järjestelmien rooli tulee todennäköisesti lisääntymään merkittävästi”, sanoo Meriam Chaal. ”Käynnissä oleva siirtymä tuo kuitenkin mukanaan uusia turvallisuushaasteita, jotka edellyttävät huolellista riskiarviointia ja kokonaan uudenlaisia lähestymistapoja turvallisuuteen”, hän jatkaa.

Väitöskirjassaan Chaal tarkastelee ensin autonomisen merenkulun historiallista kehitystä turvallisuusriskien ja luotettavuuden näkökulmasta. Tämän jälkeen hän esittelee uudenlaisen autonomisten alusten riskiarviointiin suunnittelemansa lähestymistavan ja sovelluksen. Sovellus yhdistelee elementtejä laadullisesta systeemiteoreettisesta prosessianalyysista (Systems Theoretic Process Analysis) ja todennäköisyyspohjaisista systeemi- ja päätösmallinnukseen soveltuvista bayesverkoista. Chaalin lähestymistapa on yhteensopiva yleisimmin käytettyjen merenkulun riskien ja turvallisuuden arviointikehikoiden kanssa. Se tukee autonomisen merenkulun riskien ja tietotarpeiden tunnistamista ja mahdollistaa riskinhallintatoimenpiteiden arvioinnin ja priorisoinnin.

”Väitöskirjani tarjoaa ikään kuin teknisen kompassin, jonka avulla merisektori voi suunnistaa kohti turvallista autonomisen merenkulun aikakautta”, kiteyttää Meriam Chaal ja jatkaa: ”Automatisaatio muuttaa meriteollisuutta ja väitöskirja luo perustaa standardoidulle autonomisten alusjärjestelmien turvallisuussuunnittelulle.”

Meriam Chaal on tehnyt väitöskirjatyönsä osana Safe and Efficient Marine and Ship Systems -tutkimusryhmää, jota johtaa myös Merikotkan johtoryhmässä vaikuttava apulaisprofessori Osiris Valdez Banda.

Väitöskirjan yhteenveto on ladattavissa Aaltodoc-julkaisuarkistosta.

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

Komarec23-konferenssi: Merenkulun kestävä kehitys edellyttää yhteistä tilannekuvaa

Ensimmäinen merenkulun kestävään kehittämiseen keskittyvä Kotka Maritime Research Conference (Komarec)-konferenssi on menestyksekkäästi takanapäin. Tapahtuma järjestettiin 8.-9.11.2023 Kotkan uudella Satama Areenalla. Konferenssin suunnittelu aloitettiin jo varhain keväällä ja toteutukseen osallistui Merikotka ry:n henkilökunnan apuna joukko tutkimuskeskuksen tutkijaverkoston asiantuntijoita, sidosryhmien edustajia, sekä Satama Areenan tapahtumajärjestelyn ammattilaisia.

Yhtenä keskeisenä Komarec:ille määrittelemänämme tavoitteena oli tuoda yhteen tutkijoita, viranomaisia, yrityksiä ja etujärjestöjä – eli kaikkia niitä toimijoita, joiden yhteistyötä merenkulun ja merikuljetusten kestävä kehittäminen vaatii – jakamaan tietoa ja keskustelemaan mahdollisista tavoista edistää kestävämpiä merenkulun käytäntöjä. Konferenssiin osallistui noin 80 henkilöä, jotka edustivat kattavasti kaikkia tavoiteltuja kohderyhmiä. Osallistujista 57 % oli tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden edustajia ja loput 43 % sidosryhmäorganisaatioista. Tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden edustajat tulivat kaikkiaan 14:stä ja sidosryhmäläiset 21:stä eri organisaatiosta. Niin merenkulun kuin tieteellisen tutkimuksenkin kansainvälisen luonteen mukaisesti konferenssin kieli oli englanti ja myös kansainvälisiä osallistujia tavoiteltiin. Laajasta monikulttuurisesta osallistujakaartista valtaosa oli suomalaisiin organisaatioihin sijoittuvia tutkijoita ja asiantuntijoita, mutta konferenssivieraita saapui myös Virosta, Puolasta ja Kanadasta asti.

Merikotkan toiminnanjohtaja AnnaKiiski toivottamassa ensimmäisen konferenssipäivän yleisön tervetulleeksi.

Sektorirajat ylittäviä kohtaamisia

Konferenssin avasi Kotkan kaupungin kehitysjohtaja Toni Vanhala, joka toivotti niin Komarec-tapahtuman kuin sen osallistujatkin tervetulleiksi Kotkaan. Ensimmäisen päivän pääpuhuja tuli kaukaa Kanadasta asti: apulaisprofessori Floris Goerlandt Dalhousien yliopistosta kertoi konferenssiväelle Kanadassa meneillään olevasta työstä merenkulun kestävän kehittämisen saralla. Toisen konferenssipäivän avasi puolestaan Itämeren kansainvälisen yhteistyöelimen HELCOMin puheenjohtaja Rüdiger Strempel, kertoen HELCOMin työstä meriympäristön kannalta kestävien merellisten toimintojen kehittämisessä.

Tutkijoiden esitelmissä kestävämpään merenkulkuun liittyvien näkökulmien kirjo oli ilahduttavan monitieteinen ja laaja, vaihdellen ympäristökysymyksistä teknisten työkalujen kehitykseen ja operoinnin optimoinnista inhimillisiin tekijöihin sekä lainsäädäntöön. Esitykset oli jaettu neljään teemasessioon. Teemat liittyivät merenkulun ympäristövaikutuksiin, energiatehokkaaseen talvimerenkulkuun, ”älykkääseen” – eli automatisoituvaan ja tekoälyä hyödyntävään – meriliikenteeseen ja satamiin, sekä riskiarvioiden ja oppimisen merkitykseen merenkulun turvallisuuden kehittämisessä.

Teemasessioita moderoineet puheenjohtajat edustivat merenkulun kannalta tärkeitä toimijatahoja Suomessa. Puheenjohtajina toimivat Eero Hokkanen Liikenne- ja viestintäministeriöstä, Mirka Laurila-Pant Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista, Helena Orädd Väylävirastosta, Mats Björkendahl Suomen varustamot ry:stä, Mia Hytti Elävä Itämeri säätiöstä, Päivi Brunou Metalliteollisuuden standardisointiyhdistyksestä sekä Ilkka Rytkölä Meyer Turku Oy:sta. Merenkulun koulutusnäkökulmaa edusti Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun logistiikan ja merenkulun alan koulutusjohtaja Olli-Pekka Brunila.

Floris Goerlandt Dalhousie-yliopistosta kertoi Kanadassa meneillään olevasta työstä merenkulun kestävän kehittämisen saralla.
Rüdiger Strempel puhui HELCOMin työstä meriympäristön kannalta kestävien merellisten toimintojen kehittämisessä.

Kommunikaatio, ennakointi ja systeeminen ymmärrys kestävän vihreän siirtymän mahdollistajina

Tieteenalojen ja toimijasektoreiden välisen dialogin kautta Komarec-konferenssin tavoitteena oli kartoittaa ja lisätä tietoisuutta tutkimuksesta liittyen merenkulun kestävyyteen ja kestävään kehittämiseen. Halusimme synnyttää keskustelua esitettyjen tutkimuskysymysten ja -tulosten yhteiskunnallisista vaikutuksista, sekä tunnistaa yhdessä tulevia tietotarpeita.

Konferenssiesitelmien lomassa käydyissä keskusteluissa nousi vahvasti esiin yhteistyön ja kommunikaation tärkeys niin kansallisella, Itämeren alueen, EU:n ja kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n tasolla, kuin myös sektoritasolla tutkijoiden, yritysten, viranomaisten ja poliitikkojen kesken. Havaitsimme myös yhdessä, miten termeillä voi joskus olla hyvin erilaisia merkityksiä eri yhteyksissä. Tämä toi konkreettisesti esiin käytettyjen termien tapauskohtaisen avaamisen tärkeyden osana kestävyyskeskustelua.

Myös merenkulun alalla kestävyys vihreän siirtymän kontekstissa on aiheena tämän päivän ”kuuma peruna”. Tutkimus voikin auttaa kehittämään ratkaisuja siihen, millä tavalla vihreää siirtymää voidaan tällä sektorilla toteuttaa kestävästi: eettisesti ja oikeudenmukaisesti, taloudelliset menetykset minimoiden.  Merenkulku itsessään edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista palvelemalla sosiaalista hyvinvointia mahdollistaen ihmisten ja tavaroiden liikkumisen sekä edistäen positiivista talouskehitystä. Jotta toiminnan voidaan sanoa olevan kestävää, tässä tulisi kuitenkin onnistua heikentämättä ympäristön tilaa sekä vaarantamatta ihmisten turvallisuutta tai muita yhteiskunnallisia arvoja, kuten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Tämä on maailmanlaajuinen haaste kaikilla aloilla ja sen ratkominen edellyttää eri näkökulmien yhteen tuomista ja niiden välisten kytkösten ja yhteistyötarpeiden tunnistamista.

Komarec-konferenssissa tämä yhteisen tilannekuvan tarve ja tärkeys nousi esiin selkeästi muun muassa tekoälyn ja merenkulun automatisaation lisääntymisen kontekstissa. Erilaiset tekoälyratkaisut voivat auttaa merenkulun negatiivisten ympäristövaikutusten vähentämisessä ja myös operoinnin kustannustehokkuuden parantamisessa. Jotta näin tapahtuisi, pitää teknisen kehitystyön lisäksi miettiä ennakoidusti uusien innovaatioiden käyttöön liittyviä riskejä ja sitä, miten esimerkiksi lainsäädäntöä, vastuiden määrittelyä, sekä infrastruktuuria tulisi kehittää, jotta automatisaatiokehitys olisi kokonaisvaltaisesti kestävää. Yksi hyvin keskeinen kysymys tekoälyn lisääntyessä on myös operoivan henkilöstön työhyvinvointi ja uudet osaamistarpeet: miten nämä voidaan varmistaa osana kehitystä.

Jatkoa seuraa

Merikotkan tutkijaverkoston yhteisenä visiona on merenkulun kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen edistäminen tieteellisen yhteistyön ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun keinoin. Komarec-konferenssi tukee tätä tavoitetta muun muassa tarjoamalla areenan vuoropuhelulle, näkyvyyttä tutkimukselle, sekä mahdollisuuden kartoittaa tulevia tutkimus- ja kehitystarpeita. Monitieteinen ja sektorirajat ylittävä formaatti laittoi tutkijat miettimään erityisen tarkasti sitä, miten esittää tutkimusaiheensa ja -tuloksensa kaikille ymmärrettävästi, ja palautekyselymme perusteella tämä koettiin heidän itsensäkin taholta hyödylliseksi. Sidosryhmien aktiivinen osallistuminen keskusteluun puolestaan varmisti sen, että tutkijoiden töitä tarkasteltiin erityisesti niiden yhteiskunnallisen merkityksen näkökulmasta. Tällainen näkökulman laajentaminen on hyödyllistä erityisesti tutkijantaipaleensa alkuvaiheessa oleville.

Saamamme positiivisen palautteen perusteella voidaan sanoa, että ensimmäinen Komarec-tapahtuma oli onnistunut. Saimme myös useita hyviä kehitysehdotuksia jatkoa ajatellen. Ilahduttavaa oli, että tapahtumalle nähtiin olevan tarvetta myös jatkossa. Tämän kokemuksen pohjalta uskallamme jo luvata, että konferenssista lähdetään kehittämään säännöllisesti toistuvaa, yhä kansainvälisempää ja mahdollisesti myös suurempaa tapahtumaa, joka tarjoaa mielekästä sisältöä ja tarttumapintaa kaikille merenkulun kestävästä kehittämisestä jollain tavoin kiinnostuneille tahoille pitäen kuitenkin korkeatasoisen tutkimuksen keskiössä.

Päivi Kuusisto Neste Oy:ltä kertoi yleisölle tutkimustuloksista liittyen uusien polttoaineiden tarjoamiin mahdollisuuksiin kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Istumassa session puheenjohtajat Mia Hytti ja Mats Björkendahl.
Mashrura Musharraf Aalto-yliopistosta esitteli päätöstukityökalua talvimerenkulun optimointiin. Istumassa session puheenjohtajat Helena Orädd ja Eero Hokkanen.
Beatrice Schütte Helsingin ja Lapin yliopistoista puhui tekoälyn hyödyntämiseen merenkulussa liittyvistä lainsäädännöllisistä haasteista. Istumassa session puheenjohtajat Päivi Brunou ja Ilkka Rytkölä
Nina Janasik Helsingin yliopistosta esitteli ajatuksen ennakoivan infrastruktuurisuunnittelun tärkeydestä osana merenkulun kestävää vihreää siirtymää. Istumassa Päivi Brunou ja Ilkka Rytkölä.
Liangliang Lu Aalto-yliopistosta puhui kehitteillä olevasta työkalusta, jota voidaan hyödyntää merenkulun riskien arvioinnissa ja hallinnassa.  Istumassa session puheenjohtajat Olli-Pekka Brunila ja Mirka Laurila-Pant
Teksti ja kuvat: Annukka Lehikoinen

Logistiikka-alan tulevaisuuden näkymiä ja raameja yhteistyöhön

Logistiikka-ala on tällä hetkellä merkittävässä murroskohdassa. Jokaisen alan yrityksen on sopeuduttava ja muututtava pysyäkseen kilpailukykyisenä jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Erityisesti pienet logistiikka-alan yritykset tarvitsevat tukea ja yhteistyötä selviytyäkseen tulevaisuuden haasteista, joita ovat muun muassa muuttuvat geopoliittiset tilanteet, niiden seuraukset ja EU:n vihreän siirtymän tavoitteet, jotka on saavutettava tulevaisuudessa. Alueellinen ja eri toimialojen yritysten välinen tiiviimpi yhteistyö voivat tarjota etuja, jotka ovat saavuttamattomissa toimiessa yksin. VIISIIRI-projektissa keskityimme erityisesti yhteistyön tarpeen ja hyödyllisyyden kartoittamiseen logistiikka-, digi- ja kiertotalousalojen välillä. Projektin tulokset osoittavat selkeää kysyntää tällaiselle eri toimialojen väliselle yhteistyölle.

Koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat aiheuttaneet merkittäviä muutoksia logistiikkaketjuissa Suomessa. Muutokset ovat olleet erityisen tuntuvia Kymenlaaksossa. Nämä tapahtumat ovat nostaneet polttoaineen hintaa ja luoneet epävarmuutta, mikä vaikuttaa erityisen negatiivisesti logistiikka-alaan. EU:n vihreän siirtymän tavoitteet tuovat lisähaasteita, mutta tarjoavat myös mahdollisuuksia innovaatioille ja kestävämmälle toiminnalle. VISIIRI-projektin tulosten mukaan pienillä yrityksillä on pulaa resursseista tulevaisuuden suunnitteluun ja varautumiseen. Toisaalta tunnistetaan, että edelläkävijyys vihreän siirtymän osalta voisi tarjota kilpailuetua.

Projektissa toteuttamamme haastattelut osoittavat, että tavaraliikenteen kuljetusten täyttöasteet ovat jo nyt hyvin optimoituja ja etenkin isojen yritysten kohdalla päästöraportointia jo toteutetaan sekä vaaditaan. Toisaalta kuitenkin päästölaskentaan liittyy vielä epävarmuuksia standardien puutteellisuuksien vuoksi. Yhtenä tämän hetken heikkoutena logistiikkayritysten keskuudessa nähtiin digitaalisten rahtisovellusten suuri määrä, minkä seurauksena on haastavaa löytää omalle yritykselle parhaiten sopivat sovellukset. Toisaalta eri sovellukset eivät kommunikoi tehokkaasti keskenään, mikä hankaloittaa niiden yhteensovittamista. Yhteistyön ja innovaatioiden mahdollistamiseksi yhtenä ehdotuksena projektissa oli alusta, jossa eri sovellukset kootaan yhdelle nettisivustolle. Avoimella ja tehokkaalla tiedonvälityksellä voitaisiin madaltaa kynnystä ottaa sovelluksia käyttöön.

Haastattelujen lisäksi toteutimme kyselyn projektimme kohderyhmille. Kyselyssä keräsimme tietoa muun muassa siitä, mitä palveluita alustalla toivottaisiin tarjottavan. Tulosten perusteella suurinta kannatusta saivat päästöjen ja kulutuksen vähentämiseen tai seurantaan liittyvät työkalut, tiedot kansallisista ja kansainvälisistä päätöksistä, hyvät käytänteet sekä verkostoitumismahdollisuudet. Kyselyn ja haastattelujen tulosten perusteella sekä fyysisen että digitaalisen alustan nähtiin hyödyttävän alan toimijoita. Lisäksi näiden yhteinen hybridimalli voisi olla toimiva ratkaisu.

Ympäristövaatimukset ja kuluttajien toiveet ohjaavat muutosta, jossa yhteistyö ja innovaatioalustojen tarjoamat kehittämismahdollisuudet voivat olla avaintekijöitä. Tämä korostaa logistiikka-alan tukemisen ja yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamisen tärkeyttä nykyhetkessä. Raportin lopussa esittelemme kattavan tiekartan alustakonseptin yleispiirteistä ja asioista, jotka on otettava huomioon, kun yhteistyö- ja innovaatioalustaa lähdetään suunnittelemaan, kehittämään ja ottamaan käyttöön.

Toimialarajat ylittävä yhteistyö- ja innovaatioalusta tukena logistiikkasektorin vihreässä siirtymässä eli VISIIRI-projektin loppuraportti julkaistiin lokakuussa. Raportti oli samalla Merikotka-tutkimuskeskuksen julkaisusarjan ensimmäinen suomenkielinen raportti. Raportin laativat tutkijat Patrik Kauppi ja Emilia Luoma Merikotkasta sekä toiminnanjohtaja Elina Multanen Finnhub ry:stä.

Raporttiin ja sen liitteisiin voi tutustua tarkemmin TÄÄLTÄ!

Tutkimus rahoitettiin osana Euroopan unionin Covid-19 pandemian johdosta toteuttamia toimia; koheesiota ja Euroopan alueita tukevalla REACT-EU elpymistuella.

Teksti: Patrik Kauppi

Visiirin loppuraportti julkaistu

Merikotka -tutkimuskeskuksen julkaisusarjan ensimmäinen suomenkielinen raportti on julkaistu. Visiiri-projektin tutkijat Patrik Kauppi (Merikotka), Emilia Luoma (Merikotka) ja Elina Multanen (Finnhub ry) kirjoittivat projektin tuloksista yhteisraportin: Toimialarajat ylittävä yhteistyö- ja innovaatioalusta tukena logistiikkasektorin vihreässä siirtymässä. (Liitteet löytyvät täältä: Visiiri_liitteet)

Julkaisussa todetaan, että logistiikka-ala on murroskohdassa, jossa jokaisen yrityksen tulee muuttua ja sopeutua parhaansa mukaan, jos se haluaa pärjätä muuttuneessa toimin­taympäristössä. Projektin tulosten perusteella erityisesti pienet logistiikka-alan yritykset tarvit­sevat tukea ja yhteistyön lisäämistä pärjätäkseen myös tulevaisuudessa. Lisäksi alu­eellisella yhteistyöllä ja jopa eri alojen yritysten yhteistyön tiivistämisellä voitaisiin saavuttaa sellaisia etuja, joita ei muuten saavuteta. Yhtenä ratkaisuna julkaisussa esitetään logistiikka-, digi- ja kiertotalousalan yhteistä yhteistyö- ja inno­vaatioalustaa, jolle projektin tulosten perusteella olisi kysyntää. Lisäksi julkaisussa esitetään tiekartta mahdollisen yhteistyö- ja innovaatioalustan kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Tutkimus rahoitettiin osana Euroopan unionin Covid-19 pandemian johdosta toteuttamia toimia; koheesiota ja Euroopan alueita tukevalla REACT-EU elpymistuella.

 

Teksti: Emilia Luoma

Tutkimusartikkeli: Uusi työkalu auttaa kehittämään katastrofivalmiutta

Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Merikotka-tutkimusyhdistyksen tutkijat ovat julkaisseet tieteellisen artikkelin, joka esittelee uuden työkalupakin erilaisten ympäristökatastrofien hallintaan keskittyvien koulutusten järjestäjille. Artikkeli on julkaistu International Journal of Disaster Risk Reduction -lehdessä ja se on yksi Euroopan unionin rahoittaman Merikotka-vetoisen SIMREC-hankkeen tuotoksista.

Suurten ympäristökatastrofien, kuten pyörremyrskyjen, tulvien ja metsäpalojen, monimuotoisuus ja esiintymistiheys kasvavat maailmanlaajuisesti. Suuret öljy- ja kemikaalionnettomuudet ovat myös eräs ympäristökatastrofien muoto. Katastrofinhallintatoiminnalle on tyypillistä, että se vaatii tehokasta yhteistyötä yli organisaatio-, sektori- ja monissa tapauksissa myös kansallisten rajojen. Osallistuvien organisaatioiden erilaiset toimintajärjestelmät, kulttuurit ja normit voivat kuitenkin vaikeuttaa yhteistyötä. Useiden toimijoiden yhteiset valmiusharjoitukset auttavat luomaan ymmärrystä siitä, miten yhteistyöhön liittyvät toimet tulisi toteuttaa ja parantavat näin yhteisöjen katastrofivalmiutta ja -resilienssiä.

Artikkelissa tutkijat kiinnittävät erityistä huomiota pelastustoimijoiden yhteiseen tilannetietoisuuteen onnistuneen katastrofinhallinnan avaintekijänä ja esittelevät kehittämänsä protokollan tilannetietoisuuden muodostumisen analysoimiseksi harjoitusten aikana.

Kehitetty protokolla koostuu temaattisista sarjoista analyyttisiä kysymyksiä ja käytännön indikaattoreita, joita seurataan valmiusharjoitusten aikana. Se tarjoaa koulutuksen järjestäjille valmiiksi jäsennellyn kehikon sellaisten asioiden tunnistamiseksi, joita on erityisesti harjoiteltava tietyn tiimin kanssa tai kehitettävä tietyn harjoituksen järjestämisen osalta. Tämä tukee tulevien katastrofinhallintaharjoitteiden ja -harjoitusohjelmien optimaalista suunnittelua.

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen
Artikkelikuva: Matt Hardy on Unsplash