Uutinen

Tutkimusartikkeli: Uusi työkalu auttaa kehittämään katastrofivalmiutta

Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Merikotka-tutkimusyhdistyksen tutkijat ovat julkaisseet tieteellisen artikkelin, joka esittelee uuden työkalupakin erilaisten ympäristökatastrofien hallintaan keskittyvien koulutusten järjestäjille. Artikkeli on julkaistu International Journal of Disaster Risk Reduction -lehdessä ja se on yksi Euroopan unionin rahoittaman Merikotka-vetoisen SIMREC-hankkeen tuotoksista.

Suurten ympäristökatastrofien, kuten pyörremyrskyjen, tulvien ja metsäpalojen, monimuotoisuus ja esiintymistiheys kasvavat maailmanlaajuisesti. Suuret öljy- ja kemikaalionnettomuudet ovat myös eräs ympäristökatastrofien muoto. Katastrofinhallintatoiminnalle on tyypillistä, että se vaatii tehokasta yhteistyötä yli organisaatio-, sektori- ja monissa tapauksissa myös kansallisten rajojen. Osallistuvien organisaatioiden erilaiset toimintajärjestelmät, kulttuurit ja normit voivat kuitenkin vaikeuttaa yhteistyötä. Useiden toimijoiden yhteiset valmiusharjoitukset auttavat luomaan ymmärrystä siitä, miten yhteistyöhön liittyvät toimet tulisi toteuttaa ja parantavat näin yhteisöjen katastrofivalmiutta ja -resilienssiä.

Artikkelissa tutkijat kiinnittävät erityistä huomiota pelastustoimijoiden yhteiseen tilannetietoisuuteen onnistuneen katastrofinhallinnan avaintekijänä ja esittelevät kehittämänsä protokollan tilannetietoisuuden muodostumisen analysoimiseksi harjoitusten aikana.

Kehitetty protokolla koostuu temaattisista sarjoista analyyttisiä kysymyksiä ja käytännön indikaattoreita, joita seurataan valmiusharjoitusten aikana. Se tarjoaa koulutuksen järjestäjille valmiiksi jäsennellyn kehikon sellaisten asioiden tunnistamiseksi, joita on erityisesti harjoiteltava tietyn tiimin kanssa tai kehitettävä tietyn harjoituksen järjestämisen osalta. Tämä tukee tulevien katastrofinhallintaharjoitteiden ja -harjoitusohjelmien optimaalista suunnittelua.

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen
Artikkelikuva: Matt Hardy on Unsplash

GYROSCOPE tarkastelee digitalisaation mahdollisuuksia ja riskejä merenkulun vihreässä siirtymässä

Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotka on vahvasti edustettuna tammikuussa 2023 käynnistyvässä Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa.

Suomen Akatemia on myöntänyt digitaalisen siirtymän avainalat 2022 -rahoitushaussa kaikkiaan noin 19 miljoonaa euroa hankkeille, jotka edistävät laaja-alaisesti vihreää siirtymää ja digitalisaatiota kehittämällä uusia ratkaisuja hiilineutraalisuuden edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä siihen sopeutumiseksi. Myönnetty rahoitus pohjautuu Euroopan unionin elpymisvälineeseen (Resilience and Recovery Facility, RRF) ja Suomen kestävän kasvun ohjelmaan.

Kolmivuotisen GYROSCOPE-hankkeen kokonaisbudjetti on runsaat kaksi miljoonaa euroa. Hanke tutkii älykkäiden digitaalisten ratkaisujen tarjoamia mahdollisuuksia ja toisaalta niihin liittyviä riskejä merenkulun vihreässä siirtymässä.

Digitaalisten ratkaisujen ajatellaan olevan avain siirryttäessä puhtaampaan, turvallisempaan ja tehokkaampaan logistiikkaan. Uusien laitteiden ja työkalujen käyttöönotto toimintaympäristön eri osissa kuitenkin myös lisää teknisten ongelmien ja uudenlaisten inhimillisten virheiden riskiä. Siirtymän kestävyyden varmistamiseksi on siis tärkeää tunnistaa ennakoivasti mahdolliset riskit, joita uudet digitaaliset ratkaisut voivat aiheuttaa.

GYROSCOPE tuottaa sidosryhmiä osallistavien prosessien ja nykyaikaisten riskianalyysimenetelmien avulla moniulotteisen kuvan kestävästä siirtymästä vähähiilisyyteen merilogistiikan sektorilla, pohtien vaihtoehtoisia toteuttamistapoja. Sektorikohtaisen esimerkin kautta hanke pyrkii ymmärtämään kestävän vihreän siirtymän luonnetta ja edellytyksiä myös yleisemmin, tarkastellen digitalisaation kehityskuvaa sen osana.

Hankekonsortiossa on mukana Merikotka-tutkimuskeskuksen johtajistosta keskuksen tutkimusjohtaja, dosentti Annukka Lehikoinen sekä professorit Osiris Valdez Banda Aalto-yliopistosta ja Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta. Helsingin yliopistosta mukana on myös ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen. Hanketta johtaa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori Toni Ahlqvist.

Suomen Akatemian tiedote ja rahoituspäätökset

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

Tiekartta simulaattoreilla toteutettavien öljyntorjuntaharjoitusten suunnitteluun julkaistu

Merikotka -tutkimuskeskuksen julkaisusarjan neljäs raportti on ilmestynyt! SIMREC-projektin tutkijat ja asiantuntijat ovat tänään julkaisseet englanninkielisen yhteisraportin Designing effective simulator-based oil spill response trainings for improved performance, preparedness, and societal resilience. Kolmivuotisen projektin aikana tehdyn työn pohjalta raportti tarjoaa tietoa, työkaluja ja suosituksia tehokkaiden simulaattoripohjaisten öljyntorjuntakoulutusten suunnittelun ja rakentamisen tueksi.

Mikäli Itämerellä tapahtuu suuri öljyvuoto, on äärimmäisen tärkeää, että eri toimijat sekä kansallisesti että kansainvälisesti voivat yhdistää voimansa ja reagoida nopeasti ja tehokkaasti minimoidakseen onnettomuuden haitalliset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön. Tällaisten monimutkaisten, useiden organisaatioiden sujuvaa yhteistoimintaa edellyttävien prosessien onnistunut toteuttaminen kovan paineen alla perustuu ammattitaitoiseen ja kokeneeseen operatiiviseen tiimiin. Kuvatun kaltaisten tiimien kehittäminen edellyttää säännöllistä yhteisharjoittelua.

Julkaistussa raportissa todetaan, että nykyiset komentosiltasimulaattorit voivat tarjota tehokkaan, kustannustehokkaan ja turvallisen ympäristön erilaisten öljyvuotojen hallintaan liittyvien yhteistoimintatehtävien testaamiseen ja harjoittelemiseen. Raportin mukaan simulaattoripohjaisten koulutusohjelmien avulla voitaisiin mahdollisesti parantaa Itämeren maiden yhteistä öljyntorjuntavalmiutta ja siten myös yhteiskunnallista resilienssiä öljyonnettomuuksia kohtaan.

Raportti on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk), Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkijoiden ja asiantuntijoiden yhteisjulkaisu. Sen on toimittanut Merikotkan tutkimusjohtaja Annukka Lehikoinen. SIMREC-projektia johtaa Merikotka-tutkimusyhdistys ja hanketta rahoittaa Euroopan Unioni yhdessä yllä mainittujen hankkeeseen osallistuvien organisaatioiden kanssa.

Pääset raporttiin klikkaamalla tätä LINKKIÄ.

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

Väitös: Systeemimallinnus tukee meriliikenteen kestävää kehittämistä

FM Emilia Luoman ympäristötieteiden väitöskirjan tarkastustilaisuus järjestettiin Helsingin yliopistolla 28.10.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Nina Tynkkynen Åbo Akademin Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnasta. Väitöskirja syntyi osana Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan johtamia hankkeita 30MILES ja COMPLETE. Työn pääohjaajana on toiminut Merikotkan tutkimusjohtaja, dosentti Annukka Lehikoinen.

Luoman väitöskirja, ”Developing sustainability through systems thinking – Perspectives to maritime traffic” koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Väitöskirja pyrkii lisäämään kestävyyteen ja kestävään kehitykseen liittyvää systeemistä ymmärrystä soveltaen kausaalisia verkkomallinnuslähestymistapoja. Teemat, joiden kautta aihetta artikkeleissa lähestytään ovat laivojen päällyskasvuston kestävä hallinta ja pienvenesatamien kestävä kehitys. Yhteenvedossa Luoma summaa ajatuksiaan siitä, miten kausaaliset verkkomallinnusmenetelmät voivat auttaa tunnistamaan tekijöitä ja toimenpiteitä, jotka estävät tai edistävät kestävyyttä ja kestävää kehitystä.

”Tulosteni pohjalta sanoisin, että niin laadulliset kuin numeerisetkin kausaaliset verkkomallit tukevat kestävyyskysymyksien hahmottamista ja käsittelyä monipuolisesti”, Luoma toteaa ja jatkaa: ”Väitän, että tällainen systeeminen tarkastelu voi merkittävästi lisätä ymmärrystä siitä, keitä tulisi osallistaa keskusteluun, mitä tietoa tarvitaan ja mitä näkökohtia tulisi harkita, jotta voidaan tehdä kestävää kehitystä edistäviä päätöksiä. Myös mallien visuaalinen esitystapa voi edistää sidosryhmien osallistumista ja avointa viestintää”.

Väitöstilaisuudessa vastaväittäjä Tynkkynen kehui Luoman poikkitieteellisen väitöskirjan sisältävän kestävän kehityksen mukaisen suunnittelutyön ja politiikan käyttöön soveltuvaa tietoa ja tarjoavan tuoreita näköaloja merenkulun aihepiiriin, jota yleensä tarkastellaan varsin teknisestä näkökulmasta. Tynkkynen toivoi, että vastaavaa, ei-perinteistä poikkitieteellistä näkökulmaa saataisiin kirjattua myös tulevaan kansallisen merentutkimusstrategian päivitykseen.

Opinnäytetyön yhteenveto-osion voi ladata Helda-julkaisuarkistosta.

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

Toimiva jätevesihuolto edistää veneilyn kestävyyttä

Merikotka-tutkimusverkoston tutkijoiden uusin artikkeli julkaistiin äskettäin kansainvälisessä Marine Pollution Bulletin -tiedelehdessä. Artikkeli perustuu 30MILES-projektin aikana kerättyihin aineistoihin. Projekti keskittyi itäisen Suomenlahden pienvenesatamaverkoston kestävään kehittämiseen.

Venesatamien kestävään kehittämiseen liittyvissä kysely- ja haastatteluaineistoissa veneilijöiden huomioi kiinnittyi eniten jätehuoltoasioihin – erityisesti veneissä syntyviin käymäläjätevesiin.  Veneilijät näyttivät usein kohtaavan imutyhjennysasemien käyttöön liittyviä ongelmia, joista satamatoimijat eivät vaikuttaneet olevan tietoisia. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että veneilijöillä on samanlaisia ​​ongelmia myös muualla maailmassa.

Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)
Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)

Kirjoittajat tekivät toimijaverkkoteoriaan pohjautuvan analyysin ymmärtääkseen ja kuvatakseen mekanismeja, joiden kautta veneiden jätevesihuolto vaikuttaa venesatamien kestävään kehittämiseen. Artikkelissa esitetään kattava kuvaus yhdestä sosio-eko-teknisestä järjestelmästä, jossa erilaiset tunnistetut toimijat ja tekijät voivat vuorovaikutuksessa keskenään joko edistää tai estää kestävän pienvenesatamatoiminnan ja huviveneilyn toteutumista. Satamiin asennetut imutyhjennysasemat ovat veneilijöiden arvostamia venesataman ydinpalveluita. Samalla ne toimivat niin sanottuina hallinta-artefakteina, jotka ohjaavat veneilijöiden toimintaa venesatamissa, mutta myös merellä. Näin imutyhjennysasemat vaikuttavat samanaikaisesti sekä venesatamatoiminnan, että veneilyn kestävyyteen.

Artikkelin tulokset osoittavat, että huomion kiinnittäminen nimenomaa venesatamien jätehuoltopalveluihin on omiaan edistämään ns. kestävän kehityksen kierteen syntymistä. Tällainen kierre tuottaa synergiaetuja ympäristön tilaan, paikallisasukkaiden hyvinvointiin ja alueelliseen talouskehitykseen liittyvien tavoitteiden kesken. Asianmukaisilla ympäristöä suojelevilla toimilla säilytetään ja suojataan ekosysteemipalveluita, joiden varaan luontoturismi rakentuu ja joiden heikkeneminen todennäköisesti saisi vierailijat pitkällä aikavälillä hylkäämään kohteen. Venesataman jätehuolto palvelee sekä vierailevien veneilijöiden että paikallisten asukkaiden tarpeita. Se antaa veneilijöille mahdollisuuden toimia ympäristötietoisesti ja samalla ylläpitää ympäristön hyvää tilaa asukkaiden kotiseudulla.

Artikkeli tarjoaa lukuisia tutkimustietoon perustuvia ideoita ja suosituksia pienveneiden jätevesihuollon sekä venesatamien kestävän kehityksen parantamiseksi.

 

Alkuperäinen artikkeli:

Renne Vantola, Emilia Luoma, Tuuli Parviainen and Annukka Lehikoinen (2021). Sustainability manifesting as a multi-material and -sited network effect: How boat-sourced sewage management facilities serve as governance artefacts advancing sustainability in nautical tourism. Marine Pollution Bulletin 173, Part B. (Ilmaislinkki artikkeliin)

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

Väitös merenpohjien kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista

FM Laura Kaikkosen ympäristötieteiden alaan kuuluvan väitöskirjan tarkastustilaisuus järjestettiin Helsingin yliopistolla 29.10.2021. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä toimi professori Anna Metaxas kanadalaisen Dalhousie -yliopiston oseanografian laitokselta. Väitöskirjan yhtenä ohjaajana on toiminut Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan johtoryhmän jäsen, professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta. Väitöskirja syntyi osana Kuikan johtamaa työkokonaisuutta Suomen akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Smartsea-hankkeessa.

Kaikkosen väitöskirja, ”Risks out of depth? A study on the environmental impacts of seabed mining” koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Kokonaisuudessa arvioidaan monipuolisesti merenpohjan kaivostoimintaan liittyviä ympäristöriskejä, alkaen ongelman jäsentelystä ja olemassa olevan tiedon synteesistä aina todennäköisyyspohjaisen riskianalyysimallin kehittämiseen. Kokonaisuuden viimeisessä artikkelissa pureudutaan kyselytutkimuksen keinoin asenteisiin ihmisille enimmäkseen saavuttamattomia merenpohjia, sekä kaivostoiminnasta niille aiheutuvia haittoja kohtaan.

Merenpohjan kaivostoiminnasta odotetaan maailmanlaajuisesti ratkaisuja muun muassa akkuteollisuuden kasvavaan mineraalivarojen kysyntään, minkä vuoksi tarvitaan parempaa tietopohjaa ja tehokkaita menetelmiä toiminnan ympäristövaikutusten ja sääntelyn tarpeen arvioimiseksi. Kaikkosen väitöskirja tarjoaa tieteellisesti päteviä ratkaisuja, tietoa ja pohdintaa aiheesta.

”Koska merenpohjan kaivoshankkeet ovat vasta kehitysvaiheessa, mineraalivarojen hyödyntämiseen ja sen ympäristövaikutuksiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia”, Kaikkonen sanoo ja jatkaa kertomalla, että rajoittamattomalla mineraalien nostolla voi olla meriekosysteemin toimintaan mittavia vaikutuksia, jotka on selvitettävä ennen kuin kaupallista toimintaa voidaan harkita. ”Vasta kehittymässä oleviin ihmistoimintoihin liittyvien riskien kattavampi ymmärtäminen on ylipäätään välttämätöntä merialueiden hallitsemattoman teollistumisen ehkäisemiseksi ja meriympäristön hyvän tilan ja hoidon varmistamiseksi”, Laura Kaikkonen korostaa.

Opinnäytetyön yhteenveto-osion voi ladata Helda-julkaisuarkistosta.

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

Purjeveneestä vieraslajien tutkimusalusta

Itämeren puolestapuhujanakin tunnetuksi tullut seikkailijapurjehtija Kari ”Ruffe” Nurmi jatkaa tutkimusyhteistyötään Suomen ympäristökeskuksen kanssa jo kolmatta vuotta. Ensi kesäksi hänen veneensä pohjaan maalataan viittä eri eliönestomaalia, joista kolme on myrkyttömiä ekomaaleja ja kaksi perinteisiä kovia myrkkymaaleja. Tänä vuonna yhteistyön aiheena ovat vieraslajit.

Tutkimus on ensimmäinen laatuaan Itämerellä, ja se toteutetaan osana vieraslajien leviämisen ehkäisemiseen tähtäävää COMPLETE (Completing management options in the Baltic Sea Region to reduce risk of invasive species introduction by shipping) -hanketta, jota Merikotka-tutkimuskeskus koordinoi.

 

Kutsumattomat vieraat ovat uhka meriluonnolle

Meriliikenteen mukana kulkeutuvat vieraslajit ovat yksi suurimmista uhkista meriluonnon monimuotoisuudelle.

”Huviveneisiin liittyen COMPLETE-hankkeessa selvitetään erilaisten eliönestomaalien toimivuutta ja pyritään löytämään keinoja riittävän tehokkaaseen vieraslajien torjuntaan vaarantamatta ympäristöä liiallisella myrkyllisten aineiden kuormituksella,” sanoo COMPLETE-hankkeen vetäjä ja projektitutkija Miina Karjalainen Merikotka-tutkimuskeskuksesta.

 

Eri maalityyppien erot esiin

”Tutkimus antaa olennaista tietoa eri maalien ja maalityyppien vaikutuksista rungon päällyskasvuston muodostumiseen ja vieraslajien siirtymiseen,” sanoo tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi SYKEstä.

”Tulee olemaan mielenkiintoista verrata perinteisten ja uusien myrkyttömien maalien toimivuutta. Kysymyshän on nyt hyvinkin ajankohtainen, kun uusia maaleja tulee markkinoille ja moni veneilijä pohtii, mikä olisi kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto,” Ruffe miettii.

 

Hanke on esittelyssä Venemessuilla 7.2.2020 klo 12.00–12.30 sekä 14.2.2020 klo 14.00–14.30.

Lisätietoa: https://www.balticcomplete.com/ ja http://www.ruffe.fi

 

Sisävesiliikenteen potentiaali kiinnostaa

Suomen Vesitiet ry. järjesti Talvipäivät 2020 -seminaarin Lappeenrannassa 29.1.2020. Seminaarin teemana oli kestävä kehitys ja vesitiekuljetusten rooli siinä. INFUTURE hankkeen asiantuntijat olivat hyvin edustettuina ja hankkeen kansainvälisiä tuloksia esitettiin seminaarissa. Sisävesien potentiaali kiinnostaa selvästi! Seminaari keräsi lähes 90 osallistujaa.

Seminaarin lisäksi pidettiin INFUTURE -hankkeen tilaisuus, jonka tavoitteena oli avata keskustelua mahdollisuudesta kuljettaa suomalaisella aluksella rahtia Venäjän sisävesisatamista. Tilaisuuden tuloksena saatiin selvä kuva siitä minkälaisia lupakäytäntöjä suunniteltu pilottimatka vaatii.

Keskustelun ohessa esitetyt alustukset voit ladata tästä.