Vähähiilisyys etenee satamissa

Vaihtoehtoiset polttoaineet ovat yleistyneet merenkulussa kiristyvä ympäristölainsäädännön, erityisesti
rikkidirektiivin, vuoksi. Tällä hetkellä varustamot vähentävät rikkipäästöjään pääasiassa käyttämällä vähärikkisiä
polttoaineita, mutta uusissa aluksissa ratkaisuna on useimmiten LNG eli nesteytetty maakaasu. Tämän vuoksi
erityisesti SECA -alueen satamissa on ryhdytty tarjoamaan vähärikkisten polttoaineiden sekä LNG:n bunkrausta, joka
voidaan toteuttaa rekoilla, bunkrausaluksilla tai terminaaleista. Suomeen on rakenteilla useampikin LNG-terminaali.
Suomen ensimmäinen LNG-terminaali on ollut toiminnassa Porissa syyskuusta 2016 lähtien. On todennäköistä, että
LNG on yleisin vaihtoehtoinen polttoaine tulevaisuudessa, mutta varustamot aikovat kuitenkin ottaa käyttöön eri
aluksilla erilaisia tekniikoita päästöjen vähentämiseksi. Näin ollen myös esimerkiksi metanoli, jolla on hyvin
samanlaiset ympäristövaikutukset kuin LNG:llä ja jota voidaan tuottaa myös uusiutuvista energianlähteistä, saattaisi
nostaa suosiotaan laivapolttoaineena. Esimerkiksi risteilyalus Stena Germanica, joka liikennöi reitillä Göteborg-Kiel,
käyttää pääpolttoaineenaan metanolia.

Tulokset selviävät Merikotka-tutkimuskeskuksen hankkeessa, jossa selvitettiin mahdollisuuksia parantaa satamien
energiatehokkuutta edistämällä satamien ja niiden yhteydessä toimivien yritysten vähähiilisyyttä. Työ oli osa
Vähähiiliset satamatoiminnot -hanketta, jossa olivat mukana Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimusyhdistys,
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu sekä Turun yliopiston Brahea-keskuksen
Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus, Kotkan yksikkö. Hankkeen päätuloksina syntyi selvitys vaihtoehtoisista
polttoaineista, selvitys LNG:n päästöistä koko toimitusketjun aikana sekä energianseurantamalli.
Hankkeessa toteutetussa LNG:n käytön selvityksestä ilmeni, että maakaasun kasvihuonekaasupäästöt koostuvat
pääosin polton aiheuttamasta hiilidioksidipäästöstä, mutta myös metaanin joutumisesta ilmakehään.

Onnettomuusskenaarioiden avulla saatiin arvioitua suurien vuotojen todennäköisiä päästöjä. Satamien ja LNG:llä
operoivien varustamoiden kannalta maakaasun käytön turvallisuudesta huolehtiminen minimoi hyvin myös kaasun
tahattomat päästöt ympäristöön. Suuren yksittäisen onnettomuuspäästön merkitys ympäristölle lienee suhteellisen
pieni normaalin käytön hiilidioksidipäästöihin verrattuna, koska suuret päästöt ovat harvinaisia. Koko kuljetusketjun
kannalta päästöjen minimoinnissa on tärkeä keskittyä kaasun tuotannon, kuljetusten ja käytön aikaisiin päästöihin,
joihin parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat energian toimittajilla ja moottorinvalmistajilla. Polttoaineiden vertailuissa
tulee ottaa huomioon kasvihuonekaasujen lisäksi myös typpi- rikki- ja partikkelipäästöt.

Lisäksi hankkeessa kehitettiin energiaseurantamalli, jonka avulla voidaan tarkastella satamien energiankulutusta eri
kohteissa lähes reaaliaikaisesti. Malli on tällä hetkellä teoreettinen, mutta tarkoitus on kehittää siitä satamille
käyttökelpoinen työkalu, joka kuvaa satamatoimintoja merkittävien energiankulutuskohteiden näkökulmasta.
Energiaseurantamallin kehitystyössä tarkasteltiin mm. Loviisan Satama Oy:ssa sulanapitojärjestelmää eli ”pulputusta”,
satamarakennuksen lämmitystapamuutosta sekä selvitettiin lämpövesipumpun soveltuvuutta. Lisäksi tarkasteltiin
Oiltanking Sonmarin Oy:n nestesäiliöiden lämmityksen energiatehokkuutta lämmöntuotannon, -siirron ja -kulutuksen
osalta.

TIEDOTE 27.4.2017

Tuloksia esillä DEVPORT Symposiumissa Le Havressa

Turun yliopiston tutkija Olli-Pekka Brunila esitteli hankkeen tuloksia Le Havren yliopiston järjestämässä DEVPORT symposiumissa 19.5.2016. Kuulijoina olivat Itämeren, Pohjan meren sekä Espanjan yliopistojen professoreita ja jatko-opiskelijoita. Esitys perustui hankkeen tuloksista tehtyyn tutkimusjulkaiusuun ”Ecological maritime  transportation. How can ports in the Baltic Sea adjust to the changing operational environment?” Kuulijoina olivat Itämeren, Pohjan meren sekä Espanjan yliopistojen professoreita ja jatko-opiskelijoita. Aihe herätti mielenkiintoa ja esitys sai aikaan hienoa keskustelua.Aihe herätti mielenkiintoa ja esitys sai aikaan hienoa keskustelua.

RescOP projekti esiteltiin Brysselissä

RescOP projektin tuloksia esiteltiin EU Open Days 2014 tapahtumassa 7.10.2014 järjestetyssä ENPI CBC -ohjelman työpajassa Brysselissä. Hankkeen tutkija Floris Goerlandt (Aalto yliopisto) kertoi hankkeen tuloksista ja hyvistä yhteistyökäytännöistä, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä rajat ylittävässä työssä.

Suomesta löytyi tieteelle tuntematon kotilo

Alle puolen sentin pituiset, sirot ja läpikuultavakuoriset pikkukotilot Haminan edustan merialueelta ovat kuluneen vuoden aikana herättäneet ihmetystä ja kansainvälistäkin kiinnostusta. Kyseessä on aiemmin havaitsematon laji, joka on todennäköisesti kulkeutunut meille muualta. Uusi kotilo lienee siis vieraslaji, joka on siirtynyt alueelle mahdollisesti meriliikenteen mukana. Kotilot löytyivät EU-ENPI –rahoitteisen suomalais-venäläisen TOPCONS-hankkeen kenttätutkimuksissa sekä Metsähallituksen Luontopalveluiden sukeltajien ottamista kovien pohjien näytteistä että tutkimusalus Muikulta otetuista näytteistä. Kotiloita havaittiin muutaman metrin syvyydeltä aina 10 metrin syvyyteen asti. TOPCONS-hankkeen työ täydentää osaltaan laajempaa Suomessa tehtävää vedenalaisen meriluonnon biologisen monimuotoisuuden kartoitustyötä (VELMU-ohjelma).

Lajille ei kuitenkaan ole löytynyt geneettisten tutkimusten eikä kansainvälisten merikotiloasiantuntijoiden morfologisten tarkastelujen jälkeenkään vastaavuutta minkään tunnetun lajin kanssa. Nyt löydetty kotilolaji on siis mahdollisesti myös tieteelle uusi. Kotilo kuuluu heimoon nimeltä Murchisonellidae, jota tavataan kaikkialla maailman valtamerillä. Muutamaa lähilajia tavataan Euroopastakin. Lähimmät yksittäiset havainnot kyseiseen heimoon kuuluvista lajeista ovat eteläiseltä Itämereltä Tanskan salmien alueelta. Kotilon alkuperä on vielä epäselvä, mutta saattaa olla, että se on murtovesiympäristöstä kotoisin, sillä sen esiintymisalueella Haminan edustalla suolapitoisuus on vain noin neljä promillea. Kotiloita ei ole toistaiseksi löytynyt vastaavista elinympäristöistä lännempää Suomenlahdelta tai muualta rannikoltamme. Haminan edustalla havaittiin useita kymmeniä kotiloita ja tiheydet yltävät jopa 500 yksilöön neliömetrillä.

Uuden kotilon lajinkuvaus on tekeillä Tukholman luonnonhistoriallisessa museossa, mutta se vienee vielä jonkin aikaa. Kotilon määrittämiseen on osallistunut asiantuntijoita myös Japanista, Uudesta-Seelannista, Chilestä, Venäjältä ja Ukrainasta, joista löytyy kyseisen kotiloryhmän asiantuntemusta.

Kuva: Katriina Könönen/Metsähallitus