Ensimmäinen merenkulun kestävään kehittämiseen keskittyvä Kotka Maritime Research Conference (Komarec)-konferenssi on menestyksekkäästi takanapäin. Tapahtuma järjestettiin 8.-9.11.2023 Kotkan uudella Satama Areenalla. Konferenssin suunnittelu aloitettiin jo varhain keväällä ja toteutukseen osallistui Merikotka ry:n henkilökunnan apuna joukko tutkimuskeskuksen tutkijaverkoston asiantuntijoita, sidosryhmien edustajia, sekä Satama Areenan tapahtumajärjestelyn ammattilaisia.
Yhtenä keskeisenä Komarec:ille määrittelemänämme tavoitteena oli tuoda yhteen tutkijoita, viranomaisia, yrityksiä ja etujärjestöjä – eli kaikkia niitä toimijoita, joiden yhteistyötä merenkulun ja merikuljetusten kestävä kehittäminen vaatii – jakamaan tietoa ja keskustelemaan mahdollisista tavoista edistää kestävämpiä merenkulun käytäntöjä. Konferenssiin osallistui noin 80 henkilöä, jotka edustivat kattavasti kaikkia tavoiteltuja kohderyhmiä. Osallistujista 57 % oli tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden edustajia ja loput 43 % sidosryhmäorganisaatioista. Tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden edustajat tulivat kaikkiaan 14:stä ja sidosryhmäläiset 21:stä eri organisaatiosta. Niin merenkulun kuin tieteellisen tutkimuksenkin kansainvälisen luonteen mukaisesti konferenssin kieli oli englanti ja myös kansainvälisiä osallistujia tavoiteltiin. Laajasta monikulttuurisesta osallistujakaartista valtaosa oli suomalaisiin organisaatioihin sijoittuvia tutkijoita ja asiantuntijoita, mutta konferenssivieraita saapui myös Virosta, Puolasta ja Kanadasta asti.
Sektorirajat ylittäviä kohtaamisia
Konferenssin avasi Kotkan kaupungin kehitysjohtaja Toni Vanhala, joka toivotti niin Komarec-tapahtuman kuin sen osallistujatkin tervetulleiksi Kotkaan. Ensimmäisen päivän pääpuhuja tuli kaukaa Kanadasta asti: apulaisprofessori Floris Goerlandt Dalhousien yliopistosta kertoi konferenssiväelle Kanadassa meneillään olevasta työstä merenkulun kestävän kehittämisen saralla. Toisen konferenssipäivän avasi puolestaan Itämeren kansainvälisen yhteistyöelimen HELCOMin puheenjohtaja Rüdiger Strempel, kertoen HELCOMin työstä meriympäristön kannalta kestävien merellisten toimintojen kehittämisessä.
Tutkijoiden esitelmissä kestävämpään merenkulkuun liittyvien näkökulmien kirjo oli ilahduttavan monitieteinen ja laaja, vaihdellen ympäristökysymyksistä teknisten työkalujen kehitykseen ja operoinnin optimoinnista inhimillisiin tekijöihin sekä lainsäädäntöön. Esitykset oli jaettu neljään teemasessioon. Teemat liittyivät merenkulun ympäristövaikutuksiin, energiatehokkaaseen talvimerenkulkuun, ”älykkääseen” – eli automatisoituvaan ja tekoälyä hyödyntävään – meriliikenteeseen ja satamiin, sekä riskiarvioiden ja oppimisen merkitykseen merenkulun turvallisuuden kehittämisessä.
Teemasessioita moderoineet puheenjohtajat edustivat merenkulun kannalta tärkeitä toimijatahoja Suomessa. Puheenjohtajina toimivat Eero Hokkanen Liikenne- ja viestintäministeriöstä, Mirka Laurila-Pant Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista, Helena Orädd Väylävirastosta, Mats Björkendahl Suomen varustamot ry:stä, Mia Hytti Elävä Itämeri säätiöstä, Päivi Brunou Metalliteollisuuden standardisointiyhdistyksestä sekä Ilkka Rytkölä Meyer Turku Oy:sta. Merenkulun koulutusnäkökulmaa edusti Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun logistiikan ja merenkulun alan koulutusjohtaja Olli-Pekka Brunila.
Kommunikaatio, ennakointi ja systeeminen ymmärrys kestävän vihreän siirtymän mahdollistajina
Tieteenalojen ja toimijasektoreiden välisen dialogin kautta Komarec-konferenssin tavoitteena oli kartoittaa ja lisätä tietoisuutta tutkimuksesta liittyen merenkulun kestävyyteen ja kestävään kehittämiseen. Halusimme synnyttää keskustelua esitettyjen tutkimuskysymysten ja -tulosten yhteiskunnallisista vaikutuksista, sekä tunnistaa yhdessä tulevia tietotarpeita.
Konferenssiesitelmien lomassa käydyissä keskusteluissa nousi vahvasti esiin yhteistyön ja kommunikaation tärkeys niin kansallisella, Itämeren alueen, EU:n ja kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n tasolla, kuin myös sektoritasolla tutkijoiden, yritysten, viranomaisten ja poliitikkojen kesken. Havaitsimme myös yhdessä, miten termeillä voi joskus olla hyvin erilaisia merkityksiä eri yhteyksissä. Tämä toi konkreettisesti esiin käytettyjen termien tapauskohtaisen avaamisen tärkeyden osana kestävyyskeskustelua.
Myös merenkulun alalla kestävyys vihreän siirtymän kontekstissa on aiheena tämän päivän ”kuuma peruna”. Tutkimus voikin auttaa kehittämään ratkaisuja siihen, millä tavalla vihreää siirtymää voidaan tällä sektorilla toteuttaa kestävästi: eettisesti ja oikeudenmukaisesti, taloudelliset menetykset minimoiden. Merenkulku itsessään edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista palvelemalla sosiaalista hyvinvointia mahdollistaen ihmisten ja tavaroiden liikkumisen sekä edistäen positiivista talouskehitystä. Jotta toiminnan voidaan sanoa olevan kestävää, tässä tulisi kuitenkin onnistua heikentämättä ympäristön tilaa sekä vaarantamatta ihmisten turvallisuutta tai muita yhteiskunnallisia arvoja, kuten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Tämä on maailmanlaajuinen haaste kaikilla aloilla ja sen ratkominen edellyttää eri näkökulmien yhteen tuomista ja niiden välisten kytkösten ja yhteistyötarpeiden tunnistamista.
Komarec-konferenssissa tämä yhteisen tilannekuvan tarve ja tärkeys nousi esiin selkeästi muun muassa tekoälyn ja merenkulun automatisaation lisääntymisen kontekstissa. Erilaiset tekoälyratkaisut voivat auttaa merenkulun negatiivisten ympäristövaikutusten vähentämisessä ja myös operoinnin kustannustehokkuuden parantamisessa. Jotta näin tapahtuisi, pitää teknisen kehitystyön lisäksi miettiä ennakoidusti uusien innovaatioiden käyttöön liittyviä riskejä ja sitä, miten esimerkiksi lainsäädäntöä, vastuiden määrittelyä, sekä infrastruktuuria tulisi kehittää, jotta automatisaatiokehitys olisi kokonaisvaltaisesti kestävää. Yksi hyvin keskeinen kysymys tekoälyn lisääntyessä on myös operoivan henkilöstön työhyvinvointi ja uudet osaamistarpeet: miten nämä voidaan varmistaa osana kehitystä.
Jatkoa seuraa
Merikotkan tutkijaverkoston yhteisenä visiona on merenkulun kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen edistäminen tieteellisen yhteistyön ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun keinoin. Komarec-konferenssi tukee tätä tavoitetta muun muassa tarjoamalla areenan vuoropuhelulle, näkyvyyttä tutkimukselle, sekä mahdollisuuden kartoittaa tulevia tutkimus- ja kehitystarpeita. Monitieteinen ja sektorirajat ylittävä formaatti laittoi tutkijat miettimään erityisen tarkasti sitä, miten esittää tutkimusaiheensa ja -tuloksensa kaikille ymmärrettävästi, ja palautekyselymme perusteella tämä koettiin heidän itsensäkin taholta hyödylliseksi. Sidosryhmien aktiivinen osallistuminen keskusteluun puolestaan varmisti sen, että tutkijoiden töitä tarkasteltiin erityisesti niiden yhteiskunnallisen merkityksen näkökulmasta. Tällainen näkökulman laajentaminen on hyödyllistä erityisesti tutkijantaipaleensa alkuvaiheessa oleville.
Saamamme positiivisen palautteen perusteella voidaan sanoa, että ensimmäinen Komarec-tapahtuma oli onnistunut. Saimme myös useita hyviä kehitysehdotuksia jatkoa ajatellen. Ilahduttavaa oli, että tapahtumalle nähtiin olevan tarvetta myös jatkossa. Tämän kokemuksen pohjalta uskallamme jo luvata, että konferenssista lähdetään kehittämään säännöllisesti toistuvaa, yhä kansainvälisempää ja mahdollisesti myös suurempaa tapahtumaa, joka tarjoaa mielekästä sisältöä ja tarttumapintaa kaikille merenkulun kestävästä kehittämisestä jollain tavoin kiinnostuneille tahoille pitäen kuitenkin korkeatasoisen tutkimuksen keskiössä.
