Sidosryhmien näkemyksiä pienvenesatamien kestävästä kehityksestä Suomenlahdella

Merikotka ry:n koordinoimassa Interreg Central Baltic -ohjelman ja Varsinais-Suomen liiton rahoittamassa 30MILES-projektissa aloitettu pienvenesatamien kestävään kehitykseen liittyvä tutkimusartikkeli viimeisteltiin Suomen Akatemian rahoittamassa Gyroscope-projektissa. Artikkeli on nyt julkaistu Ocean & Coastal management -lehdessä, ja on siellä vapaasti luettavissa. Merikotka ry:n tutkijoiden lisäksi artikkelin kirjoittajina on tutkijoita Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta.

Artikkelin lähtökohtana oli oletus, että tekemällä näkyväksi eri sidosryhmien erilaiset näkemykset siitä, millainen on kestävä pienvenesatama ja millaisia ovat sen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, voi auttaa yhteisen ymmärryksen saavuttamista ja siten tukea pienvenesataman kestävää kehitystä. Tutkimuksessa haastateltiin veneilijöitä ja pienvenesataman toimijoita siitä, miten he määrittelevät kestävän kehityksen ja sen tavoitteet pienvenesatamakontekstissa. Käytimme graafisia, käsitteellisiä vaikutuskaavioita (conceptual influence diagrams) visualisoimaan ja jäsentämään erilaisia tapoja, joilla yksilöt hahmottavat pienvenesatamien kestävyyttä. Vaikutuskaaviot koostuvat tärkeimmistä muuttujista ja niiden välisistä vuorovaikutuslinkeistä.

Artikkelin tulosten perusteella käsitteellinen vaikutuskaavio on hyödyllinen menetelmä analysoitaessa ja vertailtaessa sidosryhmien käsityksiä kestävyydestä. Menetelmä auttaa tunnistamaan tärkeimmät muuttujat ja mahdolliset muuttujien väliset konfliktit. Lisäksi artikkelin perusteella näyttää siltä, että lingvistiset eroavaisuudet esimerkiksi eri käsitteiden suhteen voivat aiheuttaa väärinymmärrystä eri henkilöiden välillä. Siksi yhteisen ymmärryksen luomiseksi yhteistyö ja yhteisoppiminen eri sidosryhmien välillä on tarpeellista. Tutkimuksessa havaittiin myös, että ns. kolmikantakestävyysmalli voi auttaa haastateltavia laajentamaan käsitystä kestävyydestä. Sen käyttämistä suositellaankin työskenneltäessä sidosryhmien kanssa kestävyyteen liittyvien aiheiden parissa. Lisäksi artikkelissa ehdotetaan sääntelyyn ja hallintaan liittyviä muutoksia, jotka voivat tukea sekä pienvenesatamien että veneilyn kestävää kehitystä.

 

Teksti: Emilia Luoma

Toimiva jätevesihuolto edistää veneilyn kestävyyttä

Merikotka-tutkimusverkoston tutkijoiden uusin artikkeli julkaistiin äskettäin kansainvälisessä Marine Pollution Bulletin -tiedelehdessä. Artikkeli perustuu 30MILES-projektin aikana kerättyihin aineistoihin. Projekti keskittyi itäisen Suomenlahden pienvenesatamaverkoston kestävään kehittämiseen.

Venesatamien kestävään kehittämiseen liittyvissä kysely- ja haastatteluaineistoissa veneilijöiden huomioi kiinnittyi eniten jätehuoltoasioihin – erityisesti veneissä syntyviin käymäläjätevesiin.  Veneilijät näyttivät usein kohtaavan imutyhjennysasemien käyttöön liittyviä ongelmia, joista satamatoimijat eivät vaikuttaneet olevan tietoisia. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että veneilijöillä on samanlaisia ​​ongelmia myös muualla maailmassa.

Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)
Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)

Kirjoittajat tekivät toimijaverkkoteoriaan pohjautuvan analyysin ymmärtääkseen ja kuvatakseen mekanismeja, joiden kautta veneiden jätevesihuolto vaikuttaa venesatamien kestävään kehittämiseen. Artikkelissa esitetään kattava kuvaus yhdestä sosio-eko-teknisestä järjestelmästä, jossa erilaiset tunnistetut toimijat ja tekijät voivat vuorovaikutuksessa keskenään joko edistää tai estää kestävän pienvenesatamatoiminnan ja huviveneilyn toteutumista. Satamiin asennetut imutyhjennysasemat ovat veneilijöiden arvostamia venesataman ydinpalveluita. Samalla ne toimivat niin sanottuina hallinta-artefakteina, jotka ohjaavat veneilijöiden toimintaa venesatamissa, mutta myös merellä. Näin imutyhjennysasemat vaikuttavat samanaikaisesti sekä venesatamatoiminnan, että veneilyn kestävyyteen.

Artikkelin tulokset osoittavat, että huomion kiinnittäminen nimenomaa venesatamien jätehuoltopalveluihin on omiaan edistämään ns. kestävän kehityksen kierteen syntymistä. Tällainen kierre tuottaa synergiaetuja ympäristön tilaan, paikallisasukkaiden hyvinvointiin ja alueelliseen talouskehitykseen liittyvien tavoitteiden kesken. Asianmukaisilla ympäristöä suojelevilla toimilla säilytetään ja suojataan ekosysteemipalveluita, joiden varaan luontoturismi rakentuu ja joiden heikkeneminen todennäköisesti saisi vierailijat pitkällä aikavälillä hylkäämään kohteen. Venesataman jätehuolto palvelee sekä vierailevien veneilijöiden että paikallisten asukkaiden tarpeita. Se antaa veneilijöille mahdollisuuden toimia ympäristötietoisesti ja samalla ylläpitää ympäristön hyvää tilaa asukkaiden kotiseudulla.

Artikkeli tarjoaa lukuisia tutkimustietoon perustuvia ideoita ja suosituksia pienveneiden jätevesihuollon sekä venesatamien kestävän kehityksen parantamiseksi.

 

Alkuperäinen artikkeli:

Renne Vantola, Emilia Luoma, Tuuli Parviainen and Annukka Lehikoinen (2021). Sustainability manifesting as a multi-material and -sited network effect: How boat-sourced sewage management facilities serve as governance artefacts advancing sustainability in nautical tourism. Marine Pollution Bulletin 173, Part B. (Ilmaislinkki artikkeliin)

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen