30MILES

Small port every 30 miles apart
  • 🡠
  • Hanke
  • Ajankohtaiset
  • Julkaisut

30MILES (Small port every 30 miles apart) -hankkeen tavoitteena oli kehittää Itäisen Suomenlahden vesistömatkailua parantamalla alueen pienvenesatamaverkostoa sekä veneilyturvallisuutta. Satamien kehittämisessä ympäristön hyvinvointi on keskeistä, näin alueella matkustaminen on entistä viihtyisämpää ja nautittavampaa. Kestävää kehitystä tarkasteltiin satamien turvallisuuden sekä satamatoimijoiden ympäristöystävällisyyden ja taloudellisen kannattavuuden näkökulmista.  Hankkeen aikana toteutettiin kyselyt, joiden tarkoituksena oli selvittää pienvenesatamien käyttäjien mieltymyksiä, jotta kehitystyö etenisi toivotulla tavalla.

Paremmat palvelut, turvallisemmat satamat

30MILES-hankkeeseen kuului 12 pienvenesatamaa Itäisen Suomenlahden alueelta, kuusi  Suomessa ja kuusi Virossa. Hankkeen aikana satamiin tehtiin konkreettisia parannustöitä, kehitettiin liiketoimintamahdollisuuksia, tuotettiin viestintämateriaalia ja vierasvenesatamia markkinoitiin matkailu- ja veneilytapahtumissa.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu toteutti hankkeen aikana satamissa järjestettäviä turvallisuuskoulutuksia, joista tehtiin Turvallinen satama-videosarja. Itäisen Suomenlahden huviveneilyn riskianalyysin tuloksena saatiin kattava kuvas keskeisistä veneilyn riskitekijöistä 30MILES-satamien alueella. Pienvenesatamiin luotiin Satamien turvallisuuspäivä -konsepti, jonka tavoitteena on tutustuttaa veneilijöitä tärkeimpiin veneilyturvallisuuteen liittyviin asioihin. Turvallisuuspäivään kuuluu mm. pelastusharjoitus veneestä ja alkusammutusharjoituksia. Osana turvallisuustyötä kuvattiin lähestymisreitit kaikkiin 30MILES-satamiin. Lähestymisvideoiden tavoitteena on tukea ja helpottaa navigointia.

Kestävämpää piensatamien kehittämistä

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä selvitti miten pienvenesatamien ja veneilyturismia voidaan kehittää kestävällä tavalla. Kestävyys ymmärretään kokonaisvaltaisena kolmitahoisena konseptina, jossa ympäristön hyvä tila, turvallisuus ja toiminnan taloudellinen kannattavuus muodostavat synergioita. Taustamateriaalina tutkimukselle käytettiin kirjallisuutta, pienvenesatamien asiakkaille suunnattuja web-kyselyitä vuosilta 2016 ja 2017, sekä veneilijöille ja satamatoimijoille tehtyjä syväluotaavia haastatteluita.

Uusia mahdollisuuksia liiketoimintaan 

Neljälle satamalle ideoitiin kestäviä liiketoimintakonsepteja. Kehittämisessä kohteina olivat Porvoon uusi vierassatama, Loviisan Laivasilta, Haminan Tervasaari ja Virolahden Klamila. Alueen kunnat ja vierassatamien toimijat osallistuivat tiiviisti suunnitteluprossessiin. Huomiota kiinnittetiin erityisesti liiketaloudelliseen kannattavuuteen, toimintojen ympärivuotisuuteen, satamien kokonaispalveluihin, sijainnin antamiin mahdollisuuksiin sekä turvallisuuteen ja ympäristöasioihin. Myös sosiaaalinen kestävyys huomioitiin.

Tavoitteenna oli löytää vierassatamiin uusia liiketoimintamahdollisuuksia, tunnistaa mahdollisesti uusia asiakasryhmiä sekä myös löytää toiminnallisia seikkoja, jotka vahvistavat vierassataman toimintojen resurssitehokkuuutta. Tarkasteltavana ei ole ollut pelkästään veneily, vaan myös matkailu ja ympäröivän alueen vetovoimaisuus ja se, miten kukin satama voi olla osa oman alueensa palveluntarjontaa ja matkailureittejä. Laaja‐alaisempi näkökulma venesatamien kehittämiseen avaa ovia kokonaan uusillekin liikeideoille ja asiakasryhmille.

Liiketoimintakonseptien toteuttamisesta vastasivat Cursor Oy ja Postintra Oy.

Hankkeen satamat

  • Virolahti, Klamilan satama
  • Hamina, Tervasaaren satama
  • Kotka, Kantasatama
  • Pyhtää, Keihässalmen satama
  • Loviisa, Laivasilta
  • Porvoo, Uusi vierassatama
  • Tallinnan Lentosatama
  • Viimsi, Leppneemen ja Kelnasen satamat
  • Eisman satama
  • Narva-Joensuun satama
  • Narvan satama

Hankerahoitus

Hankkeen päärahoittajia olivat Interreg Central Baltic 2014-2020 ja Varsinais-Suomen liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 3,1 M€.

Hankepartnerit

Sidosryhmien näkemyksiä pienvenesatamien kestävästä kehityksestä

Merikotka ry:n koordinoimassa Interreg Central Baltic -ohjelman ja Varsinais-Suomen liiton rahoittamassa 30MILES-projektissa aloitettu pienvenesatamien kestävään kehitykseen liittyvä tutkimusartikkeli viimeisteltiin Suomen Akatemian rahoittamassa Gyroscope-projektissa. Artikkeli on nyt julkaistu Ocean & Coastal management -lehdessä, ja on siellä vapaasti luettavissa. Merikotka ry:n tutkijoiden lisäksi artikkelin kirjoittajina on tutkijoita Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta.

Artikkelin lähtökohtana oli oletus, että tekemällä näkyväksi eri sidosryhmien erilaiset näkemykset siitä, millainen on kestävä pienvenesatama ja millaisia ovat sen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, voi auttaa yhteisen ymmärryksen saavuttamista ja siten tukea pienvenesataman kestävää kehitystä. Tutkimuksessa haastateltiin veneilijöitä ja pienvenesataman toimijoita siitä, miten he määrittelevät kestävän kehityksen ja sen tavoitteet pienvenesatamakontekstissa. Käytimme graafisia, käsitteellisiä vaikutuskaavioita (conceptual influence diagrams) visualisoimaan ja jäsentämään erilaisia tapoja, joilla yksilöt hahmottavat pienvenesatamien kestävyyttä. Vaikutuskaaviot koostuvat tärkeimmistä muuttujista ja niiden välisistä vuorovaikutuslinkeistä.

Artikkelin tulosten perusteella käsitteellinen vaikutuskaavio on hyödyllinen menetelmä analysoitaessa ja vertailtaessa sidosryhmien käsityksiä kestävyydestä. Menetelmä auttaa tunnistamaan tärkeimmät muuttujat ja mahdolliset muuttujien väliset konfliktit. Lisäksi artikkelin perusteella näyttää siltä, että lingvistiset eroavaisuudet esimerkiksi eri käsitteiden suhteen voivat aiheuttaa väärinymmärrystä eri henkilöiden välillä. Siksi yhteisen ymmärryksen luomiseksi yhteistyö ja yhteisoppiminen eri sidosryhmien välillä on tarpeellista. Tutkimuksessa havaittiin myös, että ns. kolmikantakestävyysmalli voi auttaa haastateltavia laajentamaan käsitystä kestävyydestä. Sen käyttämistä suositellaankin työskenneltäessä sidosryhmien kanssa kestävyyteen liittyvien aiheiden parissa. Lisäksi artikkelissa ehdotetaan sääntelyyn ja hallintaan liittyviä muutoksia, jotka voivat tukea sekä pienvenesatamien että veneilyn kestävää kehitystä.

 

Teksti: Emilia Luoma

Väitös: Systeemimallinnus tukee meriliikenteen kestävää kehittämistä

FM Emilia Luoman ympäristötieteiden väitöskirjan tarkastustilaisuus järjestettiin Helsingin yliopistolla 28.10.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Nina Tynkkynen Åbo Akademin Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnasta. Väitöskirja syntyi osana Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan johtamia hankkeita 30MILES ja COMPLETE. Työn pääohjaajana on toiminut Merikotkan tutkimusjohtaja, dosentti Annukka Lehikoinen.

Luoman väitöskirja, ”Developing sustainability through systems thinking – Perspectives to maritime traffic” koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Väitöskirja pyrkii lisäämään kestävyyteen ja kestävään kehitykseen liittyvää systeemistä ymmärrystä soveltaen kausaalisia verkkomallinnuslähestymistapoja. Teemat, joiden kautta aihetta artikkeleissa lähestytään ovat laivojen päällyskasvuston kestävä hallinta ja pienvenesatamien kestävä kehitys. Yhteenvedossa Luoma summaa ajatuksiaan siitä, miten kausaaliset verkkomallinnusmenetelmät voivat auttaa tunnistamaan tekijöitä ja toimenpiteitä, jotka estävät tai edistävät kestävyyttä ja kestävää kehitystä.

”Tulosteni pohjalta sanoisin, että niin laadulliset kuin numeerisetkin kausaaliset verkkomallit tukevat kestävyyskysymyksien hahmottamista ja käsittelyä monipuolisesti”, Luoma toteaa ja jatkaa: ”Väitän, että tällainen systeeminen tarkastelu voi merkittävästi lisätä ymmärrystä siitä, keitä tulisi osallistaa keskusteluun, mitä tietoa tarvitaan ja mitä näkökohtia tulisi harkita, jotta voidaan tehdä kestävää kehitystä edistäviä päätöksiä. Myös mallien visuaalinen esitystapa voi edistää sidosryhmien osallistumista ja avointa viestintää”.

Väitöstilaisuudessa vastaväittäjä Tynkkynen kehui Luoman poikkitieteellisen väitöskirjan sisältävän kestävän kehityksen mukaisen suunnittelutyön ja politiikan käyttöön soveltuvaa tietoa ja tarjoavan tuoreita näköaloja merenkulun aihepiiriin, jota yleensä tarkastellaan varsin teknisestä näkökulmasta. Tynkkynen toivoi, että vastaavaa, ei-perinteistä poikkitieteellistä näkökulmaa saataisiin kirjattua myös tulevaan kansallisen merentutkimusstrategian päivitykseen.

Opinnäytetyön yhteenveto-osion voi ladata Helda-julkaisuarkistosta.

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

Toimiva jätevesihuolto edistää veneilyn kestävyyttä

Merikotka-tutkimusverkoston tutkijoiden uusin artikkeli julkaistiin äskettäin kansainvälisessä Marine Pollution Bulletin -tiedelehdessä. Artikkeli perustuu 30MILES-projektin aikana kerättyihin aineistoihin. Projekti keskittyi itäisen Suomenlahden pienvenesatamaverkoston kestävään kehittämiseen.

Venesatamien kestävään kehittämiseen liittyvissä kysely- ja haastatteluaineistoissa veneilijöiden huomioi kiinnittyi eniten jätehuoltoasioihin – erityisesti veneissä syntyviin käymäläjätevesiin.  Veneilijät näyttivät usein kohtaavan imutyhjennysasemien käyttöön liittyviä ongelmia, joista satamatoimijat eivät vaikuttaneet olevan tietoisia. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että veneilijöillä on samanlaisia ​​ongelmia myös muualla maailmassa.

Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)
Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)

Kirjoittajat tekivät toimijaverkkoteoriaan pohjautuvan analyysin ymmärtääkseen ja kuvatakseen mekanismeja, joiden kautta veneiden jätevesihuolto vaikuttaa venesatamien kestävään kehittämiseen. Artikkelissa esitetään kattava kuvaus yhdestä sosio-eko-teknisestä järjestelmästä, jossa erilaiset tunnistetut toimijat ja tekijät voivat vuorovaikutuksessa keskenään joko edistää tai estää kestävän pienvenesatamatoiminnan ja huviveneilyn toteutumista. Satamiin asennetut imutyhjennysasemat ovat veneilijöiden arvostamia venesataman ydinpalveluita. Samalla ne toimivat niin sanottuina hallinta-artefakteina, jotka ohjaavat veneilijöiden toimintaa venesatamissa, mutta myös merellä. Näin imutyhjennysasemat vaikuttavat samanaikaisesti sekä venesatamatoiminnan, että veneilyn kestävyyteen.

Artikkelin tulokset osoittavat, että huomion kiinnittäminen nimenomaa venesatamien jätehuoltopalveluihin on omiaan edistämään ns. kestävän kehityksen kierteen syntymistä. Tällainen kierre tuottaa synergiaetuja ympäristön tilaan, paikallisasukkaiden hyvinvointiin ja alueelliseen talouskehitykseen liittyvien tavoitteiden kesken. Asianmukaisilla ympäristöä suojelevilla toimilla säilytetään ja suojataan ekosysteemipalveluita, joiden varaan luontoturismi rakentuu ja joiden heikkeneminen todennäköisesti saisi vierailijat pitkällä aikavälillä hylkäämään kohteen. Venesataman jätehuolto palvelee sekä vierailevien veneilijöiden että paikallisten asukkaiden tarpeita. Se antaa veneilijöille mahdollisuuden toimia ympäristötietoisesti ja samalla ylläpitää ympäristön hyvää tilaa asukkaiden kotiseudulla.

Artikkeli tarjoaa lukuisia tutkimustietoon perustuvia ideoita ja suosituksia pienveneiden jätevesihuollon sekä venesatamien kestävän kehityksen parantamiseksi.

 

Alkuperäinen artikkeli:

Renne Vantola, Emilia Luoma, Tuuli Parviainen and Annukka Lehikoinen (2021). Sustainability manifesting as a multi-material and -sited network effect: How boat-sourced sewage management facilities serve as governance artefacts advancing sustainability in nautical tourism. Marine Pollution Bulletin 173, Part B. (Ilmaislinkki artikkeliin)

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

30MILES Naantalin Saaristo Areena tapahtumassa

Naantalin venemessujen yhteydessä järjestettiin 26.-27.5.2018 ensimmäistä kertaa Saaristo Areena tapahtuma, jossa teemoina olivat saaristo- ja rannikkomatkailu sekä veneilyturvallisuus. 30MILES osallistui tapahtumaan omalla ständillä ja paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli ” Miten turvaamme puhtaan saariston?”.

30MILES esittelee uuden työkalun satamien suunnitteluun

Rannikkomatkailun kehittämishanke 30MILES esittelee toukokuun 23. päivä pienvenesatamien suunnitteluun kehitetyn työkalun. Helsingin yliopiston ympäristötieteilijöiden kehittämä työkalu tarjoaa apua investointien suunnitteluun.
– Tämä uusi malli auttaa satamien kehittäjiä etsimään niitä asioita, jotka lisäävät tehokkaimmin asiakastyytyväisyyttä, kertoo sovelluksen kehittäjä, tutkija Annukka Lehikoinen.
Lehikoisen työryhmä esitelee sovellusta 30MILESin loppuseminaarissa. Siellä osallistujilla on mahdollisuus testata työkalun eri versioita ja vaikuttaa sen loppukehitykseen. 30MILESin loppuseminaari on kaksipäiväinen. Jälkimmäinen seminaaripäivä käsittelee hankkeen muita saavutuksia.
Lisätietoja Tarja Javanainen, tarja.javainen@merikotka.fi
30MILES on EU:n rahoittama vesistömatkailun kehittämishanke.  Kolmivuotisen hankkeen tavoitteena on turvallisen ja palveluiltaan kiinnostavan piensatamaverkoston luominen Itäiselle Suomenlahdelle.

Toteutusaika

1.9.2015 - 30.11.2018